Koska opiskelemaan ja mihin töihin?

03.04.2019

Nuoret hakeutuvat aina vain myöhemmin opiskelemaan tai pääsevät enemmän tai vähemmän haluamaansa paikkaan. Yksi syy voi olla se, että halutaan vain se ykkösvaihtoehto ja sitä haetaan muutama kerta.

Eikös se ole perusviesti nuorille: pitää yrittää ja pyrkiä kovasti omalta tuntuvaan päämäärään, no tässä on senkin neuvon tulos.

Entä työmarkkinat:

Yritysten ja organisaatioiden rekrytointi on yleensä suppeaa, vain muutama tutkinto tulee kyseeseen, koska ”näin on ollut tapana”, vaikka toimenkuvasta voisi selvitä monellakin tutkinnolla. On tietenkin lääkäreiden työt ja varmaan monet insinöörien työt, joissa ei auta olla liian laaja-alainen. Itse väitän, että mikä tahansa korkeakoulututkinnon suorittaminen on hyvä osoitus sitkeydestä (tylsätkin toimenkuvat), ahkeruudesta(katoava luonnonvara) ja päättäväisyydestä (johtaa itseään, osaa muitakin). Nuoret ovat kuitenkin tärinässä ja haluavat vain varmaa ja suppeaa valintaa, onko pakko olla näin? Lisäksi on halu pelata täysin varman päälle, ehkä sama asenne rajoittaa nuorilla lastenkin hankintaa.

Esimerkiksi kuntien taloutta näyttävät ymmärtävän parhaiten valtiotieteellisen tutkinnon suorittaneet. Isompia yrityksiä johtavat parhaiten vain ekonomit, insinöörit ja joskus juristit. Tietysti käytännön tutkinnot ovat melko rajattuja ja laissakin monia vaatimuksia niistä. Silti pitäisi ajatella laaja-alaisesti joka tutkinnon käyttökelpoisuutta, ihmisen tyypistähän soveltuvuus on enemmänkin kiinni.

Ollilan Jorma on lähinnä fysiikkaan kallellaan olevan DI-tutkinnon suorittanut eli ei ihan perinteinden johtajatutkinto. Johtipa Nokiaa menestyksellä (aikansa) ja sanoi itse, että kun ymmärtää numerot, ymmärtää muunkin. Eikös käytännössä kaikessa hallintotyössä ja muussakin raha ja numerot ole keskiössä – niin, ei ihminen enää.

Työuran pidentäminen:

Se on yksi taikakonsti kestävyysvajeen ja muun ratkaisuun. Entä nuorten lisäksi toinen pää: eikös aina iäkkäämmästä päästä aina potkaista pellolle ja ikääntyneen uuden työpaikan haku on aika toivotonta.

Siis työnantajat ovat paljon vartijana sekä nuorten että vanhojen työuran pidentäjänä, mutta työnantajat ilmeisesti tekevät mielellään kuten on aina ennenkin tehty.

Toimivatko ensikertalaiskiintiöt huonosti?

SOTE VAI LÄÄKÄRIN TYÖOLOT?

04.04.2019

”…palkalla on vaikea houkutella, jos työn tekemisen edellytykset ovat pielessä. Nuoret lääkärit kaipaavat koulutusta ja tukea.” , Nuorten Lääkärien Yhdistyksen helsinkiläinen puheenjohtaja Sara Launio sanoo.

Työnantajan asenteet – työllistymisen este?

Lääkärien ammattikunta on tietenkin kysyttyä, mutta valmistuvat nuoret lääkärit arvostavat itseään ja eivät mielellään menisi aina terveyskeskuksiin yleislääkäriksi kuin alkuun.

”Yleislääkärin työ on lääkärintyön ydintä, joka on monipuolisuudessaan edelleen monille nuorille kiinnostava ja haluttu työ.”, pj. Launio.

Kyse ei ole rahasta, vaan siitä, että työnantajakaan ei arvosta terveyskeskusta eikä osaa ottaa vastaan vastavalmistuvaa ja tarjota pakollisen 9 kuukauden harjoittelun aikana ohjausta.

Lääkäri otetaan kasvottomana resurssina ja käytetään nopeasti määräaika ja taas vaihdetaan. Tässä on varmaankin selityksenä kiire
ja resurssipula (rahasta) ja sitten taas on jatkuva resurssipula – lääkäreistä.

Mikä on tärkeää?

Ilmeisesti tässäkin on takana kunnallishallinnon yleinen osaamattomuus ja huolimattomuus – ja sitten taas varmaan seuraavat vuodet jauhetaan jotain SOTE:a sadoilla miljoonilla eri kokouksissa. Siihen riittää aikaa ja henkilöitä ja rahaa, sen sijaan, että hoidettaisiin nykysysteemi kuntoon.

Perustyöntekijöiden olosuhteet

Kuntapoliitikoistakin on varmaan hienompaa hoitaa suuria linjoja ja käydä ison terveysfirman valistustilaisuuksissa kuin huolehtia perustyöntekijöiden työoloista. Onneksi (huono sana tässä yhteydessä, mutta kuitenkin) vanhustenhuollossa tuli ilmi moni asia, vielä kun ymmärrettäisiin, että myös nuoret (lääkärit) vaativat muutakin kuin palkan ja työtilan.

Terveyskeskuslääkärit haluavat muuta kuin suurta palkkaa


Hämeenlinna, Häme ja tulevat eduskuntavaalit 2019

31.01.2019

EDUSKUNTAVAALIT 2019 HÄMEENLINNALAISTEN KANNALTA

Kuten edelläolevassa jutussa todettiin, hämeenlinnalaisen ehdokkaan kannattaa muistaa Janakkalaisia ja Hattulalaisia. .. ja Lahtea ja Riihimäkeä. Voisiko Forssalaisille meneviä ääniä rajoittaa, siis jos halutaan aito ”Hämeen ehdokas” eduskuntaan.

Vielä kertauksena: vuonna 2015 Hämeenlinnalaiset ehdokkaat onnistuivat aika hyvin, vaikka joka puolueessa ei ”omia” äänestettykään, Hämeenlinnan omia ääniä oli 20 000 ja saman verran saatiin muilta paikkakunnilta.

Eduskuntavaalit 2015 Hameenlinna
Taulukko Hämeenlinnan ehdokkaiden saamista äänistä eduskuntavaaleissa 2015

Tarkemmin kärkiehdokkaat:

Pyörein luvuin Ranne, Kiemunki, Soukola, Rautio, Kaunisto, Ikkala olisivat tarvinneet 2 000 ääntä lisää paikkaan, Filatovhan tuli valituksi, Ranne varalle. Lähtökohta edustajanpaikkaan Hämeessä on noin 5 0000 ääntä.

Oikeusministeriö tulospalvelu

Hämeenlinnalainen, äänestätkö omia ehdokkaita?

21.01.2019

Eduskuntavaalit olivat viimeksi 2015 ja Hämeenlinnassa oli seuraavia ehdokkaita, suluissa heidän Hämeenlinna_sta saamansa äänimäärä ja lisäksi kerrotaan minne muualle ja keille meni hämeenlinnalaisten ääniä, lisäksi ajatuksia tulevista vaaleista 2019 Hämenlinnan kannalta.

KOK: Sari Rautio (2 302), Juha Isosuo (1 817), Pekka Romo (295). Hämeenlinnalaiset kokoomuslaiset äänestivät loppilaista Timo Heinosta (1623, valittiin), forssalaista Sanni Grahn-Laasosta (1 333, valittiin), orimattilaista Kalle Jokista (603, valittiin). Lahteen meni neljälle pyörein luvuin noin 400 ääntä. Lisäksi vielä Hämeenlinnasta sai kokoomusääniä Juha Riihilahti Asikkalasta (96). Suhde: omille 49 %, muille 51 %.

SDP: Tarja Filatov (3 335, valittiin), Iisakki Kiemunki (2 428), Ranjith Prabhakaran (1317), Lahteen noin 900 ääntä (Skinnari Ville 443 valittiin, Vainio Eero 233, Mika Kari 143 valittiin, Hilden Sirkku 92, ja vielä 11 ääntä Risto Paulamäelle). Forssaan Lepola Kaisa 266, Heinolaan Lehtimäki Kirsi-Maarit 67, Orimattilaan Lintonen Minna 219, Nastolaan Karjalainen Pasi 33. Suhde: omille 79 %, muille 21 %.

Pyörein luvuin Hämeenlinnassa KOK ja SDP olivat äänimäärissä tasan, kumpikin sai noin 9 000 ääntä, kumpikin n. 24 % Hämeenlinnan äänistä. Näköjään SDP piti paikalliset äänestäjänsä paremmin, ilmeisesti Filatov on vetovoimainen ehdokas, yhteensä koko vaalipiiristä 8 318 ääntä. Vaalipiirin paras kokoomuslainen oli ministeri Sanni Grahn-Laasonen siis Forssasta ja sai yhteensä 7 556 ääntä.

PS: Hämeenlinnan ehdokkaat, Lulu Ranne (1 834, varalle, yhteensä vaalipiiristä 4 237), Ismo Soukola (1 645), Kari Ikkala (1 079). Hollolan ehdokkaat Jari Ronkainen ja Anne Louhelainen saivat noin 300 ääntä kumpikin valittiin. Rami Lehto Lahdesta myös valittiin, sai Hämeenlinnasta 262 ääntä. Vielä joitakin ”sadan äänen paketteja” meni Lopelle, Janakkalaan ja Forssaan. Suhde; omille 70 %, muille 30 %.

Hämeenlinnan perussuomalaisille kelpasivat omat ehdokkaat, vaikka muualla vaalipiirissä oli puolueen kärkiehdokkaita, he eivät saaneet paljoa ääniä.

KESK: Hämeenlinnan ehdokkaat, Timo Kaunisto (1 136), Marjatta Rahkio (988). Forssaan meni Anttilan Sirkka-Liisalle 894, valittiin, Juha Rehulalle Hollolaan 481 ääntä, valittiin. Lisäksi kahden-kolmensadan paketteja meni eri puolille vaalipiiriä. Suhde: omille 41 %, muille 59 %.

Hämeenlinnan keskustalaisille ei kovin hyvin kelvanneet omat ehdokkaat, ääniä meni kärkiehdokkaille Anttilalle ja Rehulalle.

VIHR: Hämeenlinnan ehdokkaat, Kirsi Ojansuu-Kaunisto (735), Mirka Soinikoski (341). Riihimäelle Sari Jokiselle 314 ja Eero Yrjö-Koskiselle 182. Sari Jokinen sai yhteensä 1 780 koko vaalipiiristä eniten vihreistä, ei kuitenkaan valittu. Yhteensä vihreät saivat 2015 noin 10 000 ääntä, paikkaan olisi tarvittu noin 2 000 lisää. Puolueen kannatus lienee nyt 2019 noussut sen verran, että vihreät saisivat yhden (kaksi?) edustajaa. Suhde: omille 47 %, muille 53 %.

KD: Hämeenlinnalaiset hiukan äänestivät sentään omiakin: Teija Arvidsson (273), Kylli Kylliäinen (187) ja Teppo Turja (61). Puolueen ainoa valittu kansanedustaja Päivi Räsänen (yhteensä 7 545) Riihimäeltä sai Hämeenlinnasta 1 391 ääntä. Monet ehdokkaat ympäri vaalipiiriä saivat pieniä äänimääriä. Suhde: omille 24 %, muille 76 %.

VAS: Vasemmistoliiton kuviot ovat samantapaiset kuin KD:llä. Hämeenlinnan omat ehdokkaat Irma Taavela (358) ja Vilja Lumme (127). Vaalipiiristä ainoalle valitulle Riihimäkeläiselle Aino-Kaisa Pekolalle (yhteensä 5 487) Hämeenlinnasta 964 ääntä. Suhde: omille 25 %, muille 75 %.

PAIKALLISUUDEN MERKITYS

Onko Hämeenlinnalle tai yleensä paikkakunnalle tärkeää saada oma (tai omia) kansanedustaja? Ainakin äänestäjät näyttävät suosivan ”omiaankin” kohtuullisesti, mutta myös muuallakin olevia. Toki puolueiden välillä on eroja.

Puoluerajat ovat jyrkät, missään kunnassa ei ”kuuluisakaan” ehdokas saa yli puoluerajojen ääniä. Puolueiden ääniosuudet menevät suunnilleen kuntavaalien määrissä. Ainoastaan kuntaliitostilanteissa jokin pikkukunta saattanut keskitttää äänensä yli puoluerarajojen,

ISOT KYSYMYKSET

Valtamediat ja puoluejohtajat nostavat isoja kysymyksiä aina eduskuntavaaleihin ja lopulta eduskunta ja hallitus tietenkin päättävät isoista asioista. Kyllä, kyllä mutta esimerkiksi hallituksen tähän asti määräämät verolait (tuloverolaki 1535/1992, 105 a §, 125 §) ovat kaventaneet kuntien veropohjaa, siis jokainen pikkukunta ja iso kunta kärsivät tästä. Kansanedustajista suurin osa on kotipaikkansa valtuustossa tämän asian edessä.

Lisäksi hallitukset ja eduskunta ovat aikoinaan päättäneet ottaa lähes alkuperäisessä EU:sta tulleessa vaikeaselkoisessa asussa käyttöön lain julkisista hankinnoista (1397/2016), sehän kolahtaa osaamattomaan kuntahallintoon. Se ei ainakaan helpota kuntien asemaa sote-palvelujen ostamisessa, josta taas tulee valvonta- ja laatuongelmat.

OMAT KYSYMYKSET

Entä pääratahankkeet, koko Kanta-Hämeen maakunnan kohtalo? Sataan kertaan on todettu Kanta-Hämeen olevan väliinputoaja tai olevan ainakin vaarassa. Väitän, että näissä asioissa parhaiten Hämeen, siis varsinaisen Hämeen (ei Päijät-Hämeen) etua ajaisivat parhaiten Hämeenlinnan kaupungin ja lähiseudun omat ehdokkaat, kutka sitten?

Oikeusministeriö tulospalvelu

Kissat verolle pätevyyden mukaan

01.12.2018

Kissat_kupilla

Nämä kissat syövät kupeista, eivät metsästä, eikä niitä veroteta

KISSAT VEROLLE PÄTEVYYDEN MUKAAN KUNTAVEROTUKSESSA
… ennen oli päteviä kissoja ja emäntiä ja isäntiä, kaikki verolle

KISSAT VEROLLE – NAVETTAKISSAN TYÖ

Perinteisesssä maatalousyhteisössä kissat tekivät hyödyllistä työtä ja olivat väliajat uunin pankolla lämmittelemässä. Nyt ne kehräävät meille ihan muuten vain tunnelmaa.

Niinpä verottajakin tai ainakin verotohtori tuossa 1960-luvulla pohtii, että kissojen tekemä hyöty olisi laitettavissa verolle maataloudessa. Tämä ei ole mitenkään outoa sen ajan verotustavoissa, vaikka nyt se meistä näyttää saivartelulta.

OMAN TYÖN ARVO VEROLLLE

Maataloutta verotettiin 1960-luvulle asti tilan pinta-alojen (metsä/pelto/niitty) ja niiden laadun mukaan; itse tuloilla ja menoilla ei ollut merkitystä, paitsi, jos oli jotain lisätuloa kuten puutarhan pito ja tuotteiden myynti, hevosjalostus ym. Joka tila oli taulukoitu ja arvioitu paikallisten viranomaisten tutkimana ja valtiovarainministeriön (VM) vahvistamana.

Jos isäntä teki itse työtä omistamallaan tilalla, niin siitä laitettiin oman työn vero. Vaikka kartanonherra ei välttämättä saappaat savessa kävellytkään, hänen johtotyö katsottiin kuitenkin verotettavaksi. Emännänkin työ laitettiin verolle, mutta vähempiarvoisena (tietenkin sen ajan näkökulma).

TUOTTAVUUS IHMISILLÄ, KISSOILLA JA KOIRILLA

Olikohan vielä niin, että jos oli oikein alalle koulutettu isäntä/emäntä (agrologi-agronomi), niin siitä omasta työstä verotettiin vielä enemmän, maataloustyön tuottavuus kun lisääntyi siinä tilalla.
1)

Koiravero on ollut myös kunnallisessa verotuksessa. Sitä maksoi periaatteessa jokainen koira ja siitä oli oma lakinsa (viimeisin laki 590/1979, kumottu 15.6.2018).´Juuri viime vuonna (2017) vasta oli viimeinen vuosi, kun Helsinki ja Tampere verottivat koirista. Muut kunnat ja kaupungit oliva jo siitä luopuneet. Enää ei (2018) mikään kunta ei verota koirista.

Verottaja pohti toisaalta, että olisiko maataloudessa olevan vahtikoiran (paimenkoira) työ arvokasta ja kuinka kauan vahtikoiraksi katsottavan on oltava ulkona päivästä ”töissään”. Vahtikoira olisi kai voitu vapauttaa koiraverosta tai ainakin sen osto olisi vähennyskelpoista ja kai ruokintakulutkin.

HENKILÖKOHTAISTA, KISSAT JA KOIRATKIN TUNNETTIIN

Ennen kunnallisverotus tapahtui paikallisessa lautakunnassa ja paikalliset olosuhteet tunnettiin
ja pieniäkin veroasioita oli siis aikaa pohtia. Niinpä verolautakunnassa (taksoituslautakunta)
istuva saattoi sanoa maataloutta harjoittavalle naapurilleen:

”Olen teillä käydessäni nähnyt usein kissanne
kantavan isoja hiirisaaliita,
sen työstä pitäisi verottaa. Lisäksi se näyttää
niin pätevältä, että taidan taksoittaa sitä vähän yläkanttiin.

Sitten teidän koira näyttää lojuvan suurimman osan aikaa
sisällä, eikä se näy ainakaan minun tulosta
koskaan ilmoittavan mitään. Epäilen, että se ei
vapaudukoiraverosta, ei se mitään vahdi.”

***************

kirja: Lassi Kilpi, 1968, Kiinteistöverotus, s. 29:
”Varsinkin kissojen pitäminen tosin usein
johtuu siitä, että ne pyydystävät rottia
ja hiiriä. Tästä huolimatta en kuitenkaan
pitäisi niitä sellaisina kotieläiminä, joiden
osto ja myynti otettaisiin huomioon maatalouden
tuloa laskettaessa. Toisellekin kannalle
voidaan perustellusti asettua, jos näytetään, että
kissat todella palvelevat maataloutta.”

*******
1) kirja: Rieti Itkonen, 1931, Kunnallisverotus selitettynä s. 53;
Asetus maalaiskuntien kunnallishallinnosta 15.12.1898. luku 6, 82 § 3 mom;
laki kunnallisverotuksesta, oli käytössä vuoteen 1973 saakka.

Kunnallisverotusta ennen harkiten

Karhu Kotoinen karhu[/caption]
13.11.2018
KUNNALLISVEROTUSTA HARKITEN

Hämeenlinnan veroäyrin hinta oli 6 mk (markkaa) sadalta vuonna 1930
(asukkaita 8 500) eli nykykielellä kuntaveroprosentti oli 6 %. Vuonna 1950 se oli 12 %. Nyt (2018) se on nimellisesti 20,75, mutta keskituloisen palkansaajan henkilökohtainen, todellinen (efektiivinen) prosentti on 15-16 %.

Kaskisten kaupungin menot vuonna 1930 (asukkaita 1 837) olivat 1,3 miljoonaa silloista markkaa eli nykyrahassa 433 000 euroa. Asukasta kohti menot olivat 700 markkaa silloista rahaa eli 232 euroa (!!!!). Ne olivat pienimmät koko Suomessa tilastokirjan mukaan.

Hallitus edelleen keventää työn verotusta erityisvähennyksillä. Se laskee entisestään kuntien todellisia veroprosentteja eli verotuloja. Tosin työlliset eivät juuri tarkistele verokuittiaan (eikä siellä olekaan kohtaa: ”kevennykset”) ja eivät aktivoidu ahkerimmiksi. Pankkitilillä se saldo näkyy, joka riitttää tai ei. Työttömät sen sijaan kiittävät ja aktivoituvat: ”Mukavaa kun pääsee töihin ja jää runsaasti käteenkin”.

KAIKKI TULOT KUNNALLE VEROLLEPANTAVAKSI
Ennen 1993 verouudistusta kunnat saivat verotuloja lähes kaikista mikä liikkui (ihmiset, pääomat, karja, kotieläimet kuten koirat) ja mikä ei liikkunutkaan (erilaiset kiinteistöt, siis kiinteistöveroa on ollut aina) ja kaikesta liike- ja yritystoiminnasta. Lisäksi kunta verotti siitä, että asuit omassa asunnossa (asuntoetu). Jonkinlaista kiinteistöveroa on ollut siis aina. Oman työn arvo verotettiin (isännän palkka), koska sait etua, kun et palkannut vieraita.

HARKINTA TURVASI VEROTTAJAA – EI YRITTÄJÄÄ
Jos yrittäjillä/yrityksillä oli liian vähän tuloja (syystä tai syyttä) voitiin tehdä harkintaverotus ”kunnan verotulojen turvaamiseksi”. Eli verotettiin joka tapauksessa sanoit mitä tahansa. Toki se perustui lakiin, mutta itse veronmaksajasta se oli mielivaltaa. Erikoinen verotusmenetelmä joka tapauksessa maailmanlaajuisestikin. Se oli voimassa 1800-luvulta vuoteen 1990 ja kohdistui liiketoimintaan ja kiinteistötuloihin.

Edellinen sekoitetaan arvioverotukseen, jota voi tehdä edelleen nykyisenkin veromenettylain 27 §:n mukaan. Silloin epäillään verovelvollista silkasta pimittämisestä ja pyydetään lisätietoja. Jos näyttää ”hämärältä” voidaan verotus tehdä arvion perusteella. Muusikko Irwin oli kai kuuluisin tästä. Nykyiset suuryhtiöiden ”verosuunnittelut” ovat hienostuneempia menetelmiä.

VEROTTAJA KÄVELI KADULLA VASTAAN
Verotus tapahtui kunnittain taksoituslautakunnissa vuoteen 1960 asti ja osittain sen jälkeenkin. Eli se verottaja oli elävä ihminen, joka käveli kadulla useinkin vastaan. Ei tarvinnut pitää vihapuhetta somessa, kun saattoi haukkua syyllisen henkilökohtaisesti (pienyrittäjillä oli usein muitakin suunnitelmia). Verotus tehtiin lain mukaan, mutta kunnalla ja virkailijoilla oli enemmän hallinnollista vapautta ja -valtaa.

Veroluettelot olivat nähtävillä pari viikkoa julkisesti jossain kaupungin- tai kunnantalolla. Siellä näki naapurinkin verotuksen, kuten vielä 1980-luvun lopussa vero- eli juorukalentereista.

Kuntatilastoja 1930
****************
KUNTIEN FINANSSITILASTOA
KOMMUNAL FINANSSTATISTIK
KAUPUNKI KUNTIEN FINANSSIT V U O N N A 1930
****************

Kuntamarkkinat 2018 – usko asiantuntijuuteen

12.09.2018

EDUSTAVA OTOS KUNTIEN ASIANTUNTIJOISTA?

Kuntamarkkinat 2018



Kaimani – yhtä sovitteleva
/Kuntaliiton luvalla


Kuntamarkkinoilla on tunnetusti satoja eri esityksiä ja tilaisuuksia. En tiedä suodattuuko sinne markkinoille esiintymään se parhaimmisto ja 95 % on hiljaa kunnissa ja puurtaa eikä paljon puhu. Jokatapauksessa tehokasta, laadukasta infoa ja tietoa on siellä aina tarjolla.

Luottamuksella voi tehdä rohkeita

Erään pienehkön kunnan johtaja jäi erityisesti mieleen esiintymiskykyisenä; puhui asiat suoraan ja huumoria unohtamatta. Hän oli laittanut kunnassa ”haisemaan” ja kunnolla. Kansankielinen ilmaisu tarkoittaa, että oli lähtenyt rohkeasti kohottamaan kunnan imagoa ja teki mitä halusi, toki ”päällystön (=kh + kv) luottamuksella.

Monipuolinen koulutus – ei tule puusilmäksi

Hänellä oli jonkinlainen draamapedagogin koulutus ja julkisoikeuden tutkinto (HTM); tässä taas nähdään loistava lopputulos monipuolisesta koulutuksesta. Eihän kunnat kehity, jos niihin rekrytoidaan pelkästään suoraan koulunpenkiltä juristi- tai talouskouluun menneitä niitä vuosia ja vuosikymmeniä kuntien nurkkia kolunneita.

Hän sanoikin, että laki on todella hyvä torppaamaan hyvät ideat. Toisaalta lakeja voi lukea niiden periaatteiden kautta eikä tuijottaa juuri siihen viimeiseen pilkkuun.

Uskon naisiin

Tapasin keväällä Kuntatalolla tulevaisuusfoorumissa (10.04.2018) monipuolisia ja viestintää osaavia ja tekev naisia (toki miehiäkin, mutta vähemmän). Pienen kunnan elinehto on nykyään viestivä ja monipuolinen naiskunnanjohtaja. Miehet ajattelevat enemmän urakehitystä ja vain tähyävät (pääsevät?)  pian muualle. Onneksi pikkuhiljaa kunnissa alkaa olla ohitse kuitenkin perinteisten ikuiskääkkien valta. Luottamushenkilöpuolella on vielä sitä pysähtynyttä, ”kokenutta”, jääräainesta jäljellä, joka ei usko, mitä kello on lyönyt. SOTE tulee jollain tavalla joskus kuitenkin ja kuntien valta vähenee.

Kuvasta vielä:
Kuntaliiton omalla osastolla oli äänestys eri valtuustotyyppien
välillä, siellä oli luonnollisen kokoiset mallit myös 😉

”Tutustu vuoden valtuutettu-kisan ehdokkaisiin. Kisassa mukana ovat Puhti Poliitikko, Kullero Kumppani, Sävel Sovittelija ja Indigo Innovoija. Äänestä ehdokasta, joka täyttää mielestäsi hyvän valtuutetun ominaisuudet.”



Työn verotus keveämmäksi kuluperusteella

28.06.2018

In finlad taxes

In Finland you get all these by paying taxes

Eri vero- ja maksulajit 2018[/caption]

TYÖN VEROTUS ALEMMAKSI – ENTÄ ALV, ETUUSTULOT

Työn verotuksen alentaminen on ollut melkein 20-30 vuotta mantra, jota varsinkin Kokoomus hokee. Arvonlisäverotusta (ALV) ja etuustulojen verotusta ei kukaan vaadi pienennettäväksi. Ne kolahtavat varsinkin pienituloisiin: Kaikki eivät saa palkkaa, mutta kaikkien on ostettava ruokaa ALV-veroineen. Toisaalta julkisuuden on kaapannut perintöverokeskustelu, se on kuulemma jo moraaliton vero. Tosiasiassa pahimmillaan se kohtaa vain muutamia vuodessa.

PIENET PALKAT AINA ”VEROLLA”

Työtä on tietenkin kiva tehdä, varsinkin jos sitä saa ja saa myös  kohtuupalkan ja –verotuksen. Pointtina veronkevennyksissä on vain se, että varsinaisella vero-nimikkeellä ei ole mitään tekemistä eläkemaksujen ja vastaavien kanssa:

  1. työeläkemaksut (TyEL)
  2. työttömyysvakuutusmaksut
  3. sairausvakuutuksen päivärahamaksut.

Nämä kuitenkin menevät aivan jokaisen palkansaajan palkan päältä ja ovat noin 10 prosenttia. Kuviosta (sininen alin viiva) näkee, että onpa kuinka pieni (tai suuri) palkka tahansa, siitä otetaan siis aina vähintään 10 prosenttia, eikä verokevennykset niihin voi puuttua. Siis pieninkin tilipussi kevenee aina vähintään kymmenyksen verran.

KAIKILLE SAMA

Työn verotusta on kevennetty ainakin jo pari-kolmekymmentä vuotta. Se on tehty siten, että verottaja on automaattisesti antanut jo muutaman tuhannen vähennyksen automaattisesti palkkatuloista. Vähennys ei ole sinänsä arvioinut palkansaajan olosuhteita tai kuluja. Kun se saadaan automaattisesti, sitä ei varmaan moni ole oikein huomannutkaan, vaikka siitä julkisuudessa aina hehkutetaan.

KULUPERUSTEET

Työn tekemisestä aiheutuu useimmiten kuluja ja niitä voi jonkin verran vähentää. Toisaalta olisi kannustavampaa (se kannustavuus on myös nykyään yksi mantranomainen hokema), kun palkansaaja saisi täysimääräisenä vähentää:

  1. pendelöinti ja muut työmatkakulut
  2. kakkos(työ)asunnon kulut
  3. työnhakukulut
  4. työnhakulujen vähennysmahdollisuus olisi reilua työttömillekin (käänteinen aktiivimalli)

KOVAA VEROTUSTA

Murhaava verotus 1975

Jos verotus tuntuu kovalta lukaise juttuni verovuodelta 1975, silloin ei kevennetty, aika helposti veroja meni 60 % palkasta, vähennyksiä ei juuri ollut. Menneitä sukupolvia on hyvä muistaa kovasta työnteosta ja myös uskollisesta veronmaksusta.

Nalle ja pitkäaikaistyötön

brain-heart_justice_3269655__340

Sydän tietää, mikä on oikeudenmukaista, mutta jos ei ole sydäntä.

Onko jonkun pitkäaikaistyöttömän ja Nalle (Wahlroosin) tulojen valtava ero oikeudenmukaista? Sen pohtiminen ei ole olennaista, ainakaan hallituksen mielestä, varsinkin, jos se toinen jätti aktiivimallin ehdotkin täyttämättä. Oikeudenmukaisuutta muuten on pohdittu eri tavoin vuosituhansia.

MINUN OIKEUDENMUKAISUUSTEORIA

Oikeudenmukaisuus on sitä, että minua ei kohdella huonosti. On myös oikeudenmukaista, että maallinen hyvä jaetaan melko tasan kaikkien kesken, minulle ripaus enemmän, koska olen perheellinen/ahkera/hyvä/kunnon kansalainen/tuottava/tärkeä/viisas/tarvitsen, valitse sopivin vaihtoehto.

TEORIOITA ON TEHTY

Filosofit ovat tehneet tosissaan laajoja teorioita oikeudenmukaisuudesta ja ilmeisesti saaneet siitä palkkaakin, ehkä tunnustuspalkintojakin. Tunnetuimmat taitavat olla USA:sta ja Länsi-Euroopasta. Meillä ei sellaisesta kannata maksaa, kun on se kestävyysvaje ja tuottavuusloikkakin on tehtävä.

TASA-ARVOKO

Oikeudenmukaisuutta (tai sen puutetta) voi nähdä ihmissuhteissa, politiikassa, tulonjaossa, omissa ihmissuhteissa eli siis kai melkein missä tahansa. Nykyään maallisen hyvän jakaminen se pohdituin ja puhutuin aihe kansainvälisen oikeudenmukaisuuden (tai puutteen) lisäksi. Pitäisikö kaikki jakaa tasan vai annetaanko hyville enemmän, onko kaikilla todella samat ihmisoikeudet, joo,on, mutta onko käytännössä,?

FILOSOFIKSI NIMILLÄ

Filosofiksi ei pääse, ellei osaa lainata joitain tunnetuimpia alan guruja. Yhdysvalloissa Harvardissa vaikutti John Rawls (1921-2002), jonka oikeudenmukaisuusteoria on yksi tunnetuimpia (A Theory of Justice, 1971). Siinä ei jaeta kaikkea hyvää tasan, vaan Rawlsin teoriassa sallitaan toisille ihmisille parempia asemia (virkoja, palkkoja yms.), jos ne/he taas jotenkin hyödyttävä heikommassa asemassa olevia . Eikös se ole vähän kuin sitä ”ropinateoriaa”, eli että sikarikkaitakin pitää olla, koska kyllä niiltä aina jotain murusia ”ropisee” (valuu) köyhemmillekin.

Mitenkähän Nalle Wahlroosin rahapussista (tileiltä) ropisee esimerkiksi Itä-Helsingin pitkäaikaistyöttömälle, kun hänen on mentävä sossuun, kun pesukone hajosi. Niin, verojen kautta, jos Nalle maksaa oikeudenmukaisesti määrättyjä veroja, mutta tuo ”ropinateoria” tarkoittanee myös jotain hienompaakin talousteoriaa.

Valumaefekti (engl. trickle-down effect)
John Rawls ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus reiluna pelinä – Sirkku Hellsten (1962 – 2018), artikkeli kirjassa Jarkko Tontti & Kaisa Mäkelä (toim.): Filosofien oikeus II. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki 2001.

Paras tutkinto hallintotehtäviin – ja yleensä töihin

12.04.2018

Yksinkertaistettu (palkka)veromalli ja saajien lukumäärät palkan määrän mukaan/ Rafael Hellsten 2016

Miksi matemaattis-tilastollinen tutkinto valmistaa hyviä työntekijöitä (erit. hallinnossa)?

– käytännön matemaatikot tajuavat suuruusluokat
– käytännön matemaatikko on ahkera ja looginen
– tilastoasiantuntijat tiivistävät eivätkä sotkeudu lillukanvarsiin
– molemmat ottavat asiat asioina, eivät pelaa (valta)pelejä
– juristit eivät uskalla sanoa mitään
– papit sotkevat hallintoon – no teologiaa
– psykologit sortuvat liikaan ihmisten analysointiin -asioita pitäisi
– yhteiskuntatieteilijät hakevat vain parasta mallia
– samoin valtiotieteilijät
– kasvatustieteilijät ja opettajat ovat aina oikeassa
– insinööreille ihminen ja organisaatio on kone
– lääkärit, toivottavasti vain hoitavat (siis ihmisiä)
– humanistit, hmm, tietävät sentään laajalti
– kukaan ei osaa viestiä, paitsi tilastoihmiset ovat tottuneet raportointiin eri kohderyhmille

Should an education prepare us for a single job to last our entire career, or might it take into account the sequence of professional roles that is becoming more commonplace?
More professional roles?

Nimikkeiden lyhenteitä


Työ tekijäänsä opettaa