Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2017

Hämeenlinnan vaaliennuste ei ihan kohdallaan

VAALIENNUSTEEN PERUSTELUT PUUTTUVAT

EI KILPAILEVA DOSENTTI

Hämeen Sanomissa oli 29.03.2017 (s. A4-A5 ) vaaliennuste Hämeenlinnan kuntavaaleista 2017. Kirjoitan nyt tilastotieteen asiantuntijana ja laskentatyön osaajana. En tee kilpailevaa ennustetta, koetan vain ymmärtää ennusteen perusteet.

KAAVALLA JA KERTOLASKULLA

Koko valtakunnan gallupeista  saamme kertolaskulla: SDP: 19,9% x 51 paikkaa = (10,9) = 11 paikkaa, KESK: 19,6 % x 51 paikkaa = (10,8 ) = 11 paikkaa,, KOK: 19,0 % x 51 paikkaa = (10,5) = 11 paikkaa jne… Lopputulos olisi seuraava: SDP, KOK, KESKUSTA tasavahvat 11 paikkaa, PS 5, VIHR 6, VAS 5, KD 2. Tämäkin on ”hyvä” ennuste ja perusteltu, jos ei muutakaan tiedetä eikä haluta selvittää.

EI PAIKALLINEN, MUTTA SILTI PAINOTUKSIA

MUTTA: Edelläolevan perusteella olisivat KOK, SDP, KESK 11 paikalla tasasuuret Hämeenlinnassa, OK , Miksi sitten kuitenkin paikkalukuja muutetaan ennusteessa siten, että SDP:lle lisää 5, KOK + 2, jos ei muka oteta paikallisuutta huomioon? (”Tämä on pelkkää matematiikkaa.”) Miksi keskustan 11 paikkaa kuitenkin ”normalisoidaan” 6 paikkaan? Perustelut siis puuttuvat.

PAIKKALUVUT VÄHENEVÄT KAIKILLA

Koska valtuuston paikkamäärä tippuu 59:stä 51:een, paikkaluvut sinänsä yleisesti tippuvat. Jos vuonna 2012 olisi jo käyty 51 paikan vaalit, monilla olisi ollut yksi paikka vähemmän, SDP ja KOK olisivat saaneet 15 kumpikin, vihreät olisivat joka tapauksessa saaneet sen 3 paikkaansa.

VIIDENSADAN ÄÄNEN SAALIS

Yleensä valtakunnallisissa vaaleissa valitetaan aiheestakin, pienten puolueiden asemasta. Ainakin Hämeenlinnan kuntavaaleissa viime kierroksella jokainen puolue tarvitsi suunnilleen 500 ääntä yhteen valtuustopaikkaan; vihreät tosin jopa 650 ääntä.

LÄHTEET JA PERUSTELUT

Minäkin koetan aina laittaa blogijuttuihini jonkin lähteen ja laajemmissa jutuissa (hellsten.f) on näitä useitakin. Samoin gallupeissakin ilmoitetaan virhemarginaalit, joten jos valtakunnallisesti ”kolme suurta” on 19 prosentin tietämissä, voi se olla käytännössä vaikka 19, 21, 17.  Ennuste tai ainakin siitä kertova juttu jäi hiukan vajaaksi näiltä osin,

Julkaistu Kaupunkiuutisten mielipidepalstalla la 01.04.2017

Epäeettinen toiminta yleistä kunnissa – sitä suosii juristeria

EETTINEN TASO KUNNISSA SELVITETTY

valitse eettinen luottamushenkilö

Helsingin Sanomissa oli  la 25.03.2017 juttu kuntien epäeettisestä toiminnasta, siis väärästä ja epäoikeudenmukaisesta toiminnnasta. Nyt ei ole kyse suurkavalluksista eikä muista selkeistä rikoksista, joista voi tulla vaikka linnaa suomeksi sanottuna (Helsingin kaupungin opetusviraston miljoonakavalllukset ym.).

EI LAKI PAKOTA TIEDOTTAMISEEN – SIIS SITÄ EI TEHDÄ

Epäeettistä toimintaa on mielestäni jopa se, että kaupungin yhtiö ei kerro asioistaan tai ei osaa. Siis eihän lain mukaan ole pakko ja siihen sitten vedotaan ja huokaistaan helpotuksesta, kun ei tarvitse selvittää tai selittää mitään.

VEDOTAAN YHTIÖLAKIIN

Oman puolueeni edustaja vastasi aikoinaan valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta. Hän myös mielestäni toimi epäeettisesti, koska muka ei pystynyt ja saanut lain mukaan sanoa mitään, kun osittain valtion omistamassa yhtiössä laitetaan väkeä pellolle. Aivan, lain mukaanhan asiat etenevät virallisesti yhtiökokousten ja muiden muotosäännösten ja lakien mukaan. Toisaalta on aika kynnetön iso omistaja, jos ei saa suutaan auki edes reiluuden hengessä.

EI KUULU MINULLE

Hesarin jutun mukaan myös iso osa kunnan (kaupungin) hallituksen jäsenistäkään ei katsonut, että epäeettisen toiminnan ”valvonta” ei kuulu heille. No, ei se välttämättä ole näin toivotonta. Hallinnossa vain ei tajuta, kuinka pientä aluksi epäeettinen toiminta on. Toisaalta, kutkas sitten valvovat kunnan eettistä toimintaa, ei se tarkastuslautakuntakaan mikään poliisi ole tai lakimiehet(naiset), on vain otettava inhimillisempi ja reilumpi asenne.

PIENTEN ASKELTEN ALKU

REKRYTOINTI: onko eettistä siis REILUA suosia tuttuja ja muuten mukavia
SIDONNAISUUDET: et ota lahjuksia, mutta suositko vahingossa hankinnoisssa tuttuja
VIESTINTÄ: oletko tuppisuu, joka ei osaa viestiä ja vetoat vielä lakiin, että ei tarvitse. Siis viestinnän puutteesta ja osaamattomuudesta lähtevät huhut liikkeelle, syntyy aiheettomiakin epäilyksiä ja syyttelyä
JULKISET HANKINNAT: olen itsekin ollut alipalkattuna työntekijänä kaupungin ulkoistamassa palvelussa. Asiat hoidettiin kuntoon, mutta on epäeettistä, jos ei valvota mitkä olosuhteet työntekijöillä on ulkoistettaessa. Toki laki ja lait ei IHAN KONKREETTISESTI sitä vaadi, mutta kyse on siis REILUUDESTA.

Parannusehdotus ainakin Hämeenlinnaan:

Mainostan itseäni eettiseksi luottamushenkilöksi, koska osaan tilastotieteen opintojen perusteella tutkia lukuja jo ennenkuin pahin tapahtuu; tunnen myös lakia ja osaan ennakoida vastaväitteet ja porsaanreiät.

HeSa 25_03_2017 Kuntien eettinen taso

”Nylundin mielestä kunnissa suhtaudutaan yllättävän lepsusti kunnan omistamien yhtiöiden valvontaan.”

Nylund on tilintarkastusyhtiö Ernst&Youngin edustaja ja hänen lausunnollaan on painoarvoa, koska kunnat työllistävät hänenkin edustamaansa yhtiötä.

 

 

Kasvot vaihtuvat Hämeenlinnan vaaleissa 2017

UUSIKSI MENEE JA UUSIA KASVOJA TULOSSA

Hämeenlinnan  kaupungin kuntavaalit 2017:  puolet ehdokkaista on aivan uusia,
entisestä valtuustosta on 2/3 (43/59) ehdolla, toisaalta uuteen valtuustoon valitaan enää 51 ehdokasta, joten uuteen 2017 valtuustoon tulee vähintään 8 uutta. Tämä on helppo ”ennustaa”, mutta tuleeko entisistä varallaolleista uusia valtuutettuja vai eteneekö joku täysin uusi heti valtuutetuksi, se jää nähtäväksi.

Oheinen taulukko on erotettu puolipisteillä,
luettavuus paranee vaikka Exceliin leikattaessa.

KOK;40;25;”10_17″;75
SDP;32;33;”11_17″;76
PS;16;10;”6_10″;32
KES;14;23;”8_6″;45
KD;14;11;”3_3″;28
VIHR;30;11;”3_3″;44
VAS;16;8;”2_3″;26

Yht;164;124;”43_59″;326

lisäksi KTP 3, PIR 2
Yhteensä 331 ehdokasta

Taulukon sarakket, esimerkkinä Kokoomus:

1) Kokoomuksella 40 aivan uutta ehdokasta, ei ole ollut 2012 ehdokkaana
2) 25 viimekertaista uudellenmukana,  osa pääsi viimeksi varalle
3) ”10/17, 10 mukana alkup. 2012 valtuustosta
4) Kok 75, yhteensä ehdokkaita, koko kaupungissa 331

*******************************
Keskustan listoilla on 2 peräisin
alkuperäisestä PS:n ryhmästä, siksi 8/6,
uushankinta % muuten = 14/45 = 31 %,
**************
Vihreillä on ”uushankinta” runsasta 30/44, 68 %.
Kokoomuksella 40/75 = 53 %

Se on sitten ikuisuuskysymys, että osaako vanhat ja kokeneet luotsata kaupungin uuteen (uudet verosysteemit, uudet asetelmat terveydenhuollossa)  vai olisiko se siirtymävaihe parempi tehdä täysin uusien ja ennakkoluulottomien voimin.

Uusilla ei olisi vielä valtaa ja muuta puolustettavaa, vain näyttämisen halu edetä eteenpäin asukkaiden ja kunnan eduksi.

Turun tautia on aina ollut

Turku, kevättaivas 2017

Turku, 16_03_2017, se keväisen taivaan sinisyys

TURUN TAUTI

Kävin Turussa 16. 03.2017 katsomassa kuinka siellä kevät edistyy. Menomatkalla näin yhdellä pellolla joutsenia. Hienoa, ne ovat tulleet taas. Näin myös jonkin pienemmän puron, jossa oli vielä aikamoisia jäälohkareita rannoilla. Aurajoesta olivat jäät jo lähteneet täysin.

EI UUTTA, AINA ON OLLUT ISOJA HANKKEITA

Mennään kuitenkin politiikan puolelle, tai ainakin sinne päin. Nuorena opiskelijana pääsin heti kuvioihin mukaan. Asuin Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) asunnossa, useissakin aikojen kuluessa. Asuntosäätiö rahoitti silloista hotellihanketta (osuus kai jotain 30 %) CCT , Congress Center Turku, juu, nimikin oli aika mahtipontinen. Kustannusarvio myös oli suuri.

Ajatus oli, että hotellihanke tuottaisi tuloja ja jopa vaikuttaisi siihen, että opiskelijoiden maksamat vuokrat halpenisivat. Saattoi olla myös tarjoilla jonkinlaisia alennuksia hotellin ravintoloiden ruoka-annoksista. Jossain vaiheessa tuli myös nuorelle bilettäjälle erinomainen etu: yökerhoon pääsi jonossa ohi muiden kaupunkilaisten. Jonon ohittelua ei vain aina ollut kovin terveellistä tehdä yksin, mieluummin pienellä porukalla.

Sitä en muista, että oliko Turun kaupunki suoraan heti mukana hankkeessa, ehkä 5-10 %:n osuudella, mutta sitten, kun ”homma lähti lapasesta” kaupunkia pyydettiin apuun ja jotain apua kai annettiinkin.

MITEN KÄVI

Tyypillisesti kustannusarvio ylitettiin ja koko hanke oli kai jo valtakunnan mediankin hampaissa alusta alkaen johtuen sen suuruudesta. Hotelli saatiin kuitenkin rakennettua ja se lähti toimimaan; ainakin ravintoloiden taso oli ylimitoitettu. Huippuhienoon tähtipaikkaan ei rittänyt asiakkaita alun alkaenkaan ja muut ravintolat toimivat kai ehkä kohtuudella. Hotellin käyttöasteesta en tiedä.

Prosessi oli pitkä, en muista muuta kuin, että asiasta käytiin kiivasta keskustelua poliittisisssa opiskelijapiireissä ja siis valtakunnan päälehti oli tarkkana ja uutisoi sunnuntainumerossa koko sivun juttuja. Se oli paikallinen sanonta, että (tosi)asiat pitää lukea pääkaupungin lehdestä.

Niin se lopputulos oli, että opiskelijoiden vuokrat nousivat ehkä noin 20-30 prosenttia, pöly laskeutui pikkuhiljaa ja itse toiminta jotenkin lähti alkuun. Hienoin ravintola muuttui ravintolakoulun ravintolaksi, sitten siistiksi pubiksi ja jokin sellainen se lienee edelleen. Yökerho muuttui pikkuhiljaa Peltimiespubiksi (persoonallinen yhden miehen yritys). Nykyään se on Caribia-kylpylähotellin yhteydessä oleva hampurilaispaikka. Kylpylähotellilla on Onnibussien pysäkki, se on uusin palvelu. Toiminta kyllä jatkuu suurinpiirtein, mutta omistajat ja pyörittäjät ovat vaihtuneet moneen kertaan.

MITÄ OPIMME

Ehkä haluan sanoa, että en ihmettele, että silloin tällöin sattuu ylmitoitettuja hankkeita, jotka syystä tai toisesta arvioidaan liian optimistiseksi aikatauluja myöten. Sitten jokin menee pieleen ja alkaa syyllisten etsintä, yletön julkisuus ja asiat lähtevät tavallisen ihmisen maailmasta politiikkaan, liiketalouteen ja monimutkaiseen juridiikkaan. Siis asiat ja uutisointi menevät liian monimutkaisiksi. Toisaalta on aina jokin ryhmittymä, joka vetää mutkat suoriksi ja rasvaa hirttoköyttä jollekin. Nykyään SOME on kuin taivaanlahja tälle toiminnalle. Ennen täytyi sentää painaa ja monistaa ”lentolehtiset” ja vielä jakaa ne,

Kuitenkin pöly aina lopulta laskeutuu, joku osapuoli voi kärsiä, ketään ei varsinaisesti rangaista, ainakaan siten kuin kiihkeimmät haluaisivat – ja mitään ei opita.

MINUN URANI JA YHTEISET RAHAT

Siis tuo CCT:n tapaushan ei varsinaisesti ollut politiikkaa, mutta yhteisten rahojen hoidosta siinä oli kysymys. Ainakin minun ajatusmaailmaani on jo siitä lähtien tullut tietty varovaisuus, jos joskus pääsen päättämään isoista hankkeista. Samoin yhteisistä rahoista on kyse, kun valtiolta saadaan tukia.  Joissakin oppilaitoksissa on ensinnäkin ylimitoitettu hankkeita ja se on jäänyt huomioimatta, että valtio on aina niskan päällä ja se lopulta päättää, miten sen rahoja käytetään. Surullisin tapaus on se Jalasjärven kymmenien miljoonien tapaus, Adulta, jokin kristillinen opisto Itä-Suomessa ja niitä riittää,

TURKU MUUTEN

Tämä tapaus ei mitenkään vaikuttanut suhteeseeni Turkuun, ehkä päinvastoin teki sen omalla tavallaan mielenkiintoiseksi.

Turku on aina nuoruuden kaupunki ja sen viehätys ei katoa. Suomen kaupungeista se on vanhin ja jokilaivaravintolat ovat kulttuuria nekin, Ruisrock on omanlaisensa. Maanalainen museo Aboa Vetus & Ars Nova tekevät oikeastaan kateelliseksi, mutta kyllä Hämeen linna on aina linna, ollut vartiossa jo vuosisatoja.

TURUN TAUTI

Niin se Turun tauti on oikeastaan termi sille rakentamiseen liittyvälle toiminnalle, joka oli vallalla Turussa ja muualla 1970-80-luvulla. Rakennusoikeutta jaettiin, kun naapurikin sai ja arvorakennuksia tuhottiin. Tästä olen kirjoitellut enemmänkin:

Turun tauti ja ympäristöoikeus

Toisaalta Turun tauti liittyy kai käsitteeseen aluerakentaminen, joka tarkoitti 1950-60 -luvuilla, että kaavat ja rakennusoikeudet tehtiin sen mukaan kuka eniten ”rasvasi” eli antoi lahjuksia. Puhutaan, että rakennusyhtiöt lahjoivat kaikkia puolueita varmuuden vuoksi. Ainakin kaavoitus ja julkiset hankinnat ja muut eivät olleet kovin tiukastti säänneltyjä.

Johtajan kirjoitustaito selviäisi jo valintavaiheessa

JOHTAJAN KIRJOITUSTAITO SELVIÄISI JO VALINTAVAIHEESSA

Hämeen Sanomissa oli 17.03.2017 juttu kaupungin yhtiöiden raportoinnista. Kertominen, kirjoittaminen toiminnasta ei onnistu selvällä suomella kovin monelta.

TAVANOMAINEN AVOIN HAKUMENETTELY

Kunnan varsinaisiin virkoihin on tehtävä hakemus. Ilmeisesti yhtiöidenkin johtajat valitaan avoimella haulla ja kai on myös jonkinlaista kilpailuakin, näin toivoisin. Hakuvaiheessa voisi jo siis tarkistaa kirjoitustaitoa hakemuksista ja samalla osaako hakija arvioida omaa osaamistaan ja hyödyllisyyttään.

TAVALLISTA KANSALAISTA VARTEN

Fiksu johtaja voisi tajuta myös itse, ettei osaa kirjoittaa selkokielellä. Lopultahan raportti lienee tarkoitettu tavalliselle veronmaksajalle. Silloin voisi delegoida kirjoitustyön jollekin osaavammalle alaiselleen tai sen voisi ”ulkoistaa”. Koulutettua, kirjoitustaitoista väkeä on kyllä.

HAASTEELLISTA SAADA TIETOJA

”Haasteellista” kuulemma toistuu usein ainakin yhdessä raportissa. Haasteellista on tämä valistuneen kansalaisen ja ehdokkaankin asema: Ensin kai yhtiöt vetosivat liikesalaisuuteen (?), eivätkä kertoneet mitään, sitten kun nyt kertovat, se on ”siansaksaa”. Missä muuten ne raportit ovat luettavissa?

Tampereella onnistuu kaikki

Hämeenlinna 15.03.2017

Tampere, kukkaiskaupunki

Mansessa onnistuu kaikki

AINA SUOMEN MUKAVIN

Otsikko voi olla liioitteleva, mutta olen lukenut vuosia ”iltalehdistä” (Ilta-Sanomat, Iltalehti) näitä luokituksia, mikä on mukavin ja kivoin kunta asua. Siellä on aina Tampere ykkösenä tai ainakin kärjessä. Tietysti voidaan nipottaa, että ne ovat vain sellaista viihteellistä listausta. Voi olla, mutta tulokset ovat aina samansuuntaisia. Hämeenlinna on aina jossain keskivaiheilla.

RANTATUNNELI AJALLAAN

Kun Espoossa törmäiltiin Länsimetron osalta ainakin aikataulutuksessa, Mansen rantatunneli valmistui puoli vuotta etuajassa. Hämeessä ei olla hitaita (Pirkanmaa osa entistä Hämeen lääniä). Tampereella myös suunnitellaan korkeita rakennuksia ja radan päälle kai ajatellaan jääkiekkoareenaa. Suuruudenhullua? No, ei siellä ihan niin suoraan puhuta.

TEOLLISUUSKAUPUNGISTA DATACITYKSI

Teollisuusaikakausi loppui Suomessa suureen 1990-luvun lamaan ja se kolhaisi hetken Tamperetta kovasti, mutta jotenkin se muuttui nopeasti datacityksi ja  Espoon veroiseksi. Siellä oli Nokiaa ja Tietoa; nyt tietysti Nokia on hävinnyt koko Suomesta, mutta joka tapauksessa Tampere selvitti yhden murrosvaiheen.

YLIOPISTO

Yliopisto Tampereella ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Se oli alunperin Helsingissä ja se oli nimellä Yhteiskunnallinen korkeakoulu. Se SIIRRETTIIN Tampereelle 1960 ja se alkoi  toimia yliopistona vuodesta 1966. Sieltä valmistui vielä 1990-luvun lopulla esimerkiksi sosionomeja ja siellä oli erityinen kunnallistutkinto. Jokatapauksessa ensin piti siirtää Helsingistä koulutus, miten ihmeessä se saatiin aikaan ennen aluepolitiikkaa tai hajasijoitusideoita.

TEATTERI, MUSEOT

Tampereella on monia teattereita ja on aina ollut ja käykääpä ihmettelemässä melko uutta Vapriikki -museokeskusta.  Siellä on lukuisia museoita yhdessä ja ei siellä kaikkea ehdi yhdessä päivässä nähdä. Tampere on jääkiekkokaupunki, mutta se on yhdistänyt sopuisasti jääkiekon ja kulttuurin, sillä Vapriikissa on jääkiekkomuseo. Se oli vuodesta 1979 Hakametsän jäähallin yhteydessä, josta se siirrettiin Vapriikkiin.

KULTTUURI JA JÄÄKIEKKO

Ne eivät ole siis vastakkaisia. Tässähän on minulle uudelle ehdokkaalle uusi ajatus: jääkiekkokaupunki Hämeenlinna voisi perustaa pienemmän HPK-museon. Senkin historiaan mahtuu hyviä tarinoita nousuineen ja laskuineen ja monia vaikuttavia persoonia (Aksu oli jumppamaikkani Hämeenlinnan lyseossa).

POLITIIKKA

Olisiko Tampere keksinty ennen Hämeenlinnaa tilaaja-tuottajamallin. Jotain johtajakierrätystäkin siellä viriteltiin. Tampere ja varsinkin sen yliopisto oli erittäin punainen (virallisesti vasemmistolainen) paikka 1960-luvulla ja  siellä oli erityisen punainen viestinnän ja sanomalehtitoiminnan opetus senkin ajan olosuhteisiin nähden.

PIENI SUURI KYLÄ

Joskus siellä liikkuessa kuulin  bussissa ohimennen, vai oliko se bussikuski, joka sanoi, että Tampere on suurkaupunki (Suomen oloissa), jossa on silti kuitenkin säilynyt kylämeininki. No ajatelkaa muusikko Pate Mustajärveä tai jääkiekkoilija Timo Jutilaa. Se puheen soundi ja se asenne: ”emmää ny niin mikäänoo” ja silti on kuitenkin hyvä itsetunto.

 

 

 

 

Hallituspuolueiden painotukset kuntavaaleissa

KUNTAVAALIEN PAINOTUKSET

Yle, radio Suomi: 13.3.2017, Päivä tunnissa -lähetys

Yle päivä tunnissa lähetyksessä 13.03.2017 oli haastattelussa Johanna Vuorelma, PhD, Helsingin yliopisto. Hän tiivisti kuntavaalien painotukset:

HALLITUSPUOLUEIDEN PAINOTUKSET:

Keskusta: Kunnan oikeudet
Kok: kunnan velvollisuudet asukkaille
ja yrityksille
PS: maahanmuuto

OMIA POHDINTOJA

TYÖNTEKIJÄT
Kuntien työntekijöistä on puolet SOTE-alalla, mutta se ei silti tee mielestäni näistä vaaleista SOTE-vaaleja. Heidän kohtalonsa on muuten ensiarvoisen tärkeä, siitä on puhuttu liian vähän, ammattiliitot ovat olleet passiivisia.

SOTE
Vaikka nämä siis eivät ole SOTE-vaalit, se ei vähennä esimerkiksi maakuntien tai vastaavien organisaatioiden tiedotusvastuuta tavallisille kansalaisille ja meillä ehdokkailla on velvollisuus pysyä selvillä tuskaisen hitaasti tapahtuvasta lainsäädännöstä.

Äänestysaktiivisuus, kunnat.net (2008: 61,3 2012: 61,3)

 

Espoon tarinaa – Hämeenlinnalle jotain opiksi?

Hämeenlinna 13.03.2017

VERTAILU AVARTAA

Esitän seuraavassa historiaa ja vaikutelmia Espoosta. Olen siellä(kin) asunut. Kuntalain 410/2015, 14.1 §:n mukaan valtuusto päättää muiden isojen asioiden ohella strategiasta ja muistaakseni kesäkuisessa hallinnonuudistuksessa se  ja sen johdannaiset menevät uusiksi. Löytyisikö strategiapohdintaan ituja muista kaupungeista ja niiden historiasta?

ESPOO  

DIPOLI JÄI ESPOOSEEN

Aina, kun avaan suuni, että Espoossa on sitä ja tätä, sanotaan, että joo, se on rikas, ei kannata vertailla. Sitähän se onkin, se ei saa/tarvitse valtiolta rahaa kuin ripauksen. Sotien jälkeen se oli kuitenkin ”umpinainen” maalaispitäjä, jossa ei sen ajan mittapuiden mukaan ihmeemmin ollut vaurautta, toki monia komeita kartanoita siellä oli ja on vieläkin. Ratkaisevalla 1950-luvulla oli kuitenkin siinä ja siinä, että olisiko Otaniemen kunnanosa insinöörikoulutuksineen (myöhemmin Dipoli) siirtynyt osaksi Helsinkiä. Kunnan henki oli, että se on se ja sama.

TAPIOLA SYNTYI KUNNASTA HUOLIMATTA

Lisäksi aikanaan maailmankuulu ja edistyksellinen Tapiolan asuntoalue rakennettiin säätiörahoituksella, kunta ei halunnut tehdä sen hyväksi juuri mitään. Puhuttiin viemäröintitekniikan tekemisestä, mutta pöytäkirjoihin jäi legendaarinen lause: ”Pihan perälle täällä on ennenkin menty.”

VILLI LÄNSI

1960-luvulla Espoon rakentamisen ja kunnallispolitiikan kytkennät antoivat aiheen puhua ”villistä lännestä”. Kyllähän 1950-60 –luvun lähiörakentamiseen varmaan liittyy muuallakin kaikkea epämääräistä, mutta Espoo ”nostettiin tikunnokkaan”. Kyllä sitä ennenkin kunnan maine on osattu pahentaa median toimesta, syystä tai syyttä.

NOKIAN KONTTORI

Espoolla ei ole aina mennyt hyvin, ainakaan alla olevan kirjan mukaan. Sen mukaan 1990-luvulla se oli vaikeuksissa. Lamaahan oli joka puolella, mutta se sai Nokian pääkonttorin monien vaiheiden jälkeen ja mahtavat yhteisöverotulot. Espoo ei kuitenkaan mitenkään aktiivisesti havitellut tai hankkinut sitä. Se ei siis aina ole ollut jokin digicity tai vastaava ja vähän vahingossa se syntyikin.

ESPOO NYT –LÄNSIMETRO

Viime kesänä (2016) elokuussa piti avata Länsimetro, siis Helsingin keskustasta itään johtavan metron (vuodesta 1982) läntinen alkuosa. Ihmettelin suuresti, kun kaikilla bussipysäkeillä oli poikkeuksellisen laajaa tiedotusta bussilinjojen muutoksista ja kaksi kuukautta etukäteen olivat aikataulut valmiina metron varalta. Pysäkeillä oli rinnakkain uudet linjanumerot vanhojen kanssa hyvin havainnollisesti. Liike-elämä oli myös varautunut palvelemaan metropysäkkien läheisyydessä isolla volyymilla. Se oli erikoista, kun muutoksista kerrankin tiedotettiin huolella ja ajoissa.

Niin, no se metrolinja jäi toistaiseksi avaamatta. Rakennuttamisesta vastannut yhtiö kertoi varovasti siitä jossain vaiheessa kesällä. Siis hyvin varovasti, koska kaikki mitä kuntien rahoilla rahoitetaan kuuluu liikesalaisuuden piiriin, ehkä sen viivaästymisen kertominenkin rikkoi jotain liikesalaisuutta. Enää ei ole tiedossa uutta avauspäivää ja ehkä sekin on siis varmaan iikesalaisuus.

ONKO OPITTAVAA?

Voikohan tästä historiapätkästä oppia jotain, kuntien kehittämisestä? Sattumaa ja onnea vai tietoista kehittämistä, mikä on (korkean) koulutuksen arvostamisen merkitys? Mikä organisaatiomuoto takaisi parhaan tiedottamisen ja yleensä tuloksellisuuden: yhtiöketjut, säätiöt, kombinaatit, jokin löyhä epävirallisempi organisaatio?

Tarinoin kohta lisää Mansesta eli Tampereesta, niiltä onnistuu kaikki.

kirja: Carl-Gustav Linden, Nokian valtakunta, raportti hulluilta vuosilta, 2016,  s. 251

Jälkikirjoitus 16.03.2017:

Ai-niin toisaalta, olen koettanut nostaa esille, kuinka ihmeessä kaupunki VOI HUKATA tuhansia (melkein 10 000) tietokoneita (Espoo, asia esillä Helsingin Sanomissa 6/2015)  ja kuinka kaupunki (Helsinki) voi antaa jonkun kääntää miljoonia opetukseen kuuluvia varoja ja kuinka kokonainen kunta (Jalasjärvi opistonsa kautta) voi joutua maksamaan kymmeniä miljoonia euroja valtiolle, mutta ei puututa nyt enää näihin. Tarkoitan, että ei kannata nostaa tikunnokkaan risauksia Hämeenlinnassa, muut osaavat rötöstellä ja tötöillä paljon paremmin.

Hämeenlinnan keskusta -autio?

KAAVAT JA KESKUSTAN ELÄVYYS

Kaupunkia katsoo uusin silmin, kun on välillä muualla. Hämeenlinnan keskustaan ja Goodmaniin on tullut kahviloita, jotka ovat myöhään auki. Parikymmentä vuotta sitten kirjoitin  kotisivuillani (http://www.hellsten.fi/matkakertomukset/hml15601.htm) kuinka kaupunki meni kiinni viimeistään jo klo 18.  Jotain merkitystä tälläkin on käsitteille elinvoima, elävyys.

AUTIOITUVA KESKUSTA, EHDOKAS EI TIEDÄ VIELÄ KAIKKEA

Toisaalta keskustasta ovat melkein hävinneet pienet ruokakaupat ja liiketiloja on tyhjillään. Olen ensimmäistä kertaa ehdolla ja en tiedä ihan kaikkea kaavoitusbyrokratiasta ja sen menetelmistä, joten saanen ihmetellä hiukan. Olen kyllä opiskellut ympäristöoikeutta, mutta ei pelkkä juridiikka opeta sen soveltamista. Asiat on aina käytännössä otettava haltuun.

VAALIKONEKYSYMYKSET ASUMISESTA

Vaalikoneissa kysyttiin mm. rakentamisesta, suosiiko sitä vai ei. No, ei kai uusien asuntojen rakentamisessa sinänsä voi jotain pahaa olla, eikös muuton pitäisi kääntyä tänne päin ja eikös ihmiset asu asunnoissa?

PALVELUT AINA PERÄSSÄ

MUTTA, miten saadaan edes arkiset lähipalvelut alueille, voiko kunta vaikuttaa siihen? Vai meneekö se aina niin, että ensin kaavoitus ja talot pystyyn ja palvelut tulevat perässä, jos ne ovat kannattavia. Toisaalta ”kaikkihan” toimivat järkevästi ja keskittävät kaikki asiat yhteen ostospäivään. Samana ostospäivänä voi samalla käydä ostoskeskittymässä kahvilassa ja/tai pikaruokapaikassa. Ei lähialueilla tarvita pieniä kauppoja, kahviloita ja ruokaravintoloita ja kukapa niissä kävisikään, ”kun ei ehdi ja on niin kallista”.

EI KAUPPOJA AINA ”ETELÄSSÄKÄÄN”

Itse olen aina onnistunut asumaan Hirsimäkeä lukuunottamatta eri kaupungeissa alueilla,  joissa on jopa 2-3 (pientä) kauppaa joidenkin kortteleiden säteellä. Auto ei ole ollut tarpeen, koska ei ole tarvinnut kuljettaa isoja joukkoja tai tavaroita. Yllättäen jopa Espoossa on sinänsä kiva alue nimeltään Tuomarila (2 900 asukasta), mutta ei siellä ainakaan pari vuotta sitten ollut kauppaa; toki siellä oli (ja lienee edelleen) elintarvikekioski ja vuoteen 2011 sinnitteli jopa lähiöelokuvateatteri.

http://yle.fi/uutiset/3-5892816

”Meillähän kauppaan lähdetään aina autolla, se on tosi kurjaa.”

Kulttuurin rahat

EI RAHA AINA RATKAISE
Hämeen Sanomissa oli su 26.02. 2017 hyvä ja laaja juttukokonaisuus kulttuurista ja sen merkityksestä. Nykyään Hämeenlinnassa laitetaan rahaa pyörein luvuin 20 miljoonaa vuodessa kulttuuriin (noin 3-4 % kokonaismenoista), luvussa on mukana liikunta 6 miljoonaa, kirjasto 4 miljoonaa. Kirjaston kulut ovat 60 euroa asukasta kohti, se ei ole paljon. Sillä summalla saa ehkä 2-3 kirjaa ostettua tai muutaman halpiskirjan vanhanaikaisesti laskettuna. Onhan kirjasto ollut jo vuosikymmeniä muutakin kuin kirjoja.

OMAEHTOISUUS
Minusta kulttuuria on sekin, kun nuorena teininä Iittalassa kesäiltana kokoonnuttiin kuuntelemaan puron varrelle (ainoan) soittotaitoisen kitarointia. Tunnelmaa oli ja vieläkin antoisat muistot lämmittävät, eikä maksanut. Toisaalta, kuinka paljon muutama satanenkin (kymppi?) voisi antaa tukea ja ennen kaikkea tunnustusta jollekin nuorison harrastajateatterille tai vastaavalle. Ei aina se raha, vaan huomiointi.

HENKI ON HYVÄ TAI HUONO
Kunnan elinvoima – tulevan kunnan lähes ydintehtävä – voi olla kiinni ilmapiiristäkin; sen laatu (hyvä tai huono) lähtee ylimmistä päättäjistä (ylimmät viranhaltijat + valtuutetut) liikkeelle ja vahvistuu sitten asukkaiden mielissä. Sitä kuitenkin tukevat monipuoliset kulttuuripalvelut rahallakin maksettuna – tai omaehtoisesti pienellä tuella.

Myös Kaupunkiuutisten mielipidepalstalla, ke 08.03.2017