Kirjoitetaan

Tekstiä

Taulukko

Tekstiä

20.10.2019

HÄMEENLINNALAISEN VERORASITUS

KESKIELÄKELÄINEN

Puolet eläkeläisistä saa alle 1 500 euron kuukausieläkettä (puolet tietenkin yli sen määrän) eli 18 000 euroa vuodessa. Sen suuruisesta eläkkeestä menee kaupungille veroa 20,75 prosentin mukaan noin 2 560 euroa vuodessa. Todellisuudessa kuntaveroprosentti on siis 14 %.

Viime vuonna ehdotettiin korotusta prosenttiin 21,00  ja samaa saatetaan yrittää nytkin. Se tekisi keskieläkeläiselle lisää noin 30 euron lisän vuosittaiseen kuntaveroon.

PIEN- JA KESKIPALKKAINEN

Pienpalkansaaja (1 700 /kk) maksaa kuntaveroja noin 1 250 euroa, todellinen kuntaprosentti 6 %. Heillekin korotus tekisi lisälaskua noin 30 euroa vuodessa.

(Hyvän) keskipalkan (3 000 euroa/kk, 36 000 euroa/vuosi) saajat maksavat kuntaveroa noin 6 000 euroa, todellinen prosentti siis 17 %). Heille korotus 21 prosenttiin tekisi 70 euron ”lisäveron”.

Kovimmat kuntaverot maksavat työttömät, joita on Hämeenlinnassakin muutama tuhat. Peruspäivärahasta eli noin 10 000 euron vuositulosta menee kaupungille sen nimellisen 20,75:n mukaan noin 1 670 euroa eli todellinen prosentti on 17 %. Heille korotus  21 prosenttiin merkitsisi 20 euron ”lisäveroa” vuodessa.

Täysi kuntavero menee myös eläkeläisiltä, joilla kuukausieläke on noin 2 000 euroa eli hieman keskieläkettä parempi.

TONNIN ELÄKE KUUSSA

Koko verotus on jopa yllättävän kevyttä aivan pienen eläkkeen saajille (noin kolmannes kaikista eläkkeen saajista) eli noin 1 000 euroa kuussa. He eivät maksa mitään veroja eli korotus ei vaikuta heihin mitenkään. Tämä on harvinaisen reilua verotusta, toisaalta ovathan tulotkin todella pienet.

VERONKOROTUS – MAINEHAITTA?

Eri tulonsaajaryhmät maksavat hyvin erilaisia prosentteja kuntaveroja jopa samalla tulotasollakin. Viime vuonna (ja varmaan tänäkin vuonna) ehdotettu 0,25 %:n korotus kuntaveroon tuskin sinänsä romahduttaa kenenkään tulotasoa. Toisaalta ulospäin veroprosentin korotus ja korkea prosentti ovat aina huono signaali. Katsotaan, että kaupunki ei osaa hoitaa talouttaan muuta kuin sen helpoimman kaavan kautta.

27.09.2019

Kiitos Hämeenlinnan FB-ryhmälle, sain paljon vinkkejä ja oikaisuja, tätä oli mukava tehdä, kotiseututietoa tämäkin 🙂

Oikein taulukkomuodossa on lisää HämeWikissä, linkki alempana. Siellä on erikseen Hauholla kuvatuista elokuvista. Näitä kaikkia löytyykin runsaasti. Ihan mukava testata omaa muistitietoakin.

HÄMEENLINNA ELOKUVISSA, FIKTIOSSA?

Katselin Arenasta koostetta 1970-luvun missikisoista. Ne olivat 1974 Aulangolla (Johanna Raunio valittiin). Hotellia ympäristöineen esiteltiin muun ohessa jonkin verran. Tietenkin Hämeenlinnan linnaa ja Vanaja-vettä esitellään lukuisissa matkailupätkissä. Mutta onko varsinaisia elokuvia, joita olisi filmattu kaupungissa?

Kissan kuolema

Vuonna 1994 filmattiin Kissan kuolema -elokuvaan pätkä silloisessa elokuvateatteri Maximissa (?) Elokuva oli koulukotikuvaus. Sitä kuvattiin ihan oikeassa Vanajan koulukodissa, Ojoisilla päin. Oliko se silloin varsinaisesti enää toiminnassa, en tiedä.

Totuus on armoton

Se Aulanko on ollut monessakin varsinaisessa kotimaisessa elokuvassa edustamassa huippuhienoa hotellia ja on hieno edelleen. Erityisen pitkään sitä on kuvattu dekkarielokuvassa ”Totuus on armoton” (1963).

Niskavuoret

Hauhon kesäteatteri esittää Niskavuoria, olikohan se rakennus varsinaisissa Niskavuori -elokuvissa, taisi olla. Niskavuori-elokuvissa on kuvia Alvettulan koululta ja Wanahalta raitilta

Hauhon Wuolteen (myös Pokkari ja Touru -nimellä) kartanossa on kuvattu useita kotimaisia elokuvia.

Entä Lammi, Tuulos, Renko, onko niissä ollut filmauksia? Ainakin Rengon kirkko sopisi moneen tarinaan. Arvasin oikein, sain tietoa, että Punaista viivaa (1959) on kuvatttu osittain siellä kirkolla.

Onko Vanajanlinna ollut jonkin elokuvan näyttämönä? Itse paikallahan on monivaiheinen tarina.

Pirunpelto

Pitkässä draamasarjassa (viime vuosien tuotantoa) taistellaan pienen kunnan soravarojen omistamisesta. Yksi sarjan henkilöistä käy puolisalaisessa tapaamisessa ympäristöhallinnon edustajan kanssa Hämeenlinnan torilla ja sitten hieman syrjemmälle muistaakseni sinne puutalo-alueelle.

Tapani Bagge

Hän kai kirjoittaa dekkareita sijoittuen Hämeenlinnaan, niitä en ole lukenut, mutta ilmeisesti kaupungin ympäristö on hyvin esillä.

Irwin -elokuva

Rentun ruusu” -elokuva (2001) kertoo Irwin Goodmanista (siis sama nimi kuin kauppakeskuksella) alias Antti Hammarbergista, mutta oliko siinä itse kaupunki kovin paljon esillä. Ainakin yksi kohtaus jäi mieleen, kun Irwin ajelutti takseja ympäri Hämeenlinnan toria. Matti Nurminen esitti taksikuskia.

Iso vaalee

Veijo Meri kirjoitti kirjan ”Jääkiekkoilijan kesä”. Siitä tehtiin elokuva Iso Vaalee (1980), joka kuvaa kuulemma 1950-luvun Hämeenlinnaa. Muistaakseni siinä käydään Kaupunginpuistossa olleessa (koska, mikä?) ravintolassa (Wikipediassa on tarkempia kuvauksia kuvauspaikoista). Jääkiekkoilijalla on siinä melko leppoisa kesä, no eikös nykyään pidä olla jatkuva harjoittelu? Iso Vaaleeta kuvattiin myös Janakkalassa. Siinä on Liinalammen jo purettu uimahyppytorni. Kuvattiin myös Leppäkoskella.

Kymmenen riivinrautaa (2002) on osittain kuvattu Hämeenlinnassa.

Pähkähullu Suomi (1967), Speden filmejä, siinä on yltiöromanttinen kohtaus (parodia), jossa tanssitaan Aulangon Joutsenlammella.

Myrsky (2008) Kaisa Rastimon elokuva isosta koirasta ja pienestä tytöstä, kuvattu Hämeenlinnassa.

Tulitikkuja lainaamassa (1938) Vanha elokuva, mutta se on jotenkin hauskan kepeä nykyajankin silmällä katsottuna. Toisaalta oheinen linkki antaa sille dokumentaaristakin arvoa: ” olisi mainio dokumentti hävitetystä puukaupungista.”  Siis siinä on paljon esillä Hämeenlinnan keskustaa juuri ennen sotia.

https://yle.fi/uutiset/3-5289025

Appara

Onko missään niinkin kuuluisasta paikasta kuin Ahveniston olympiapaikasta (1952) kuvauksia tai miten olympialaiset näkyivät (tai eivät näkyneet) kaupunkikuvassa. Onko muita muistikuvia, tietoja elokuvista?

HämeWikin taulukko: https://www.hamewiki.fi/wiki/Hämeenlinnassa_kuvatut_elokuvat

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

kerää juuri tietoa elokuvien teosta eri paikkakunnilla. Tosin se taitaa keräillä tietoja vain elokuvakohtaisesti – ei paikkakunnittain.

https://www.elonet.fi/fi/tiedonkeruu�1=�S�

09.06.2019

– kansanedustajat vuodesta 1975, viimeisin 2009

”Aidosti” Hämeenlinnalaisia kansanedustajia ovat olleet Sirpa Pietikäinen ja Saara Mikkola. Tässä lasketaan kuitenkin Jari Koskinen Hauholta myös samaan joukkoon. ”Tosi hämeenlinnalainen, herra HPK (HäSa:n mukaan), Harri Lintumäki” oli myös lähellä vuonna 1999 valintaa, siitä jäljempänä.

Viimeisimpiä Kokoomuksen kansanedustajia Hämeenlinnasta tai Hämeenlinnan seudulta ovat olleet: Sirpa Pietikäinen (1999 – 2003) ja Jari Koskinen (2007 – 2009, 4. kausi jäi kesken uuden tehtävän vuoksi).

He olivat myös ministereinä: Sirpa ympäristöministerinä Ahon hallituksessa 1991 – 1995. Jari maa- ja metsätalousministeri (pm. Lipponen II) 2002 – 2003, (pm. Katainen) 2011 – 2014.

Ennen nykyistä Hämeen vaalipiiriä oli Hämeen eteläinen vaalipiiri, jossa nykyisen alueen lisäksi oli Somero, entinen Toijala, entinen Sääksmäki, Valkeakoski.

HÄMEENLINNAN SEUDUN EDUSTAJIA VUOSITTAIN

(x. /y) = x. edustajakausi, y = kaudet yhteensä

VUOSI 1975 – Timo Mäki (5. /5) tuomari , Saara Mikkola, opettaja (1. /3)

VUOSI 1979 – Saara Mikkola  (2. /3)

VUOSI 1983 – Sirpa Pietikäinen, kauppatieteiden maisteri 1. kaudelle, 5 kautta yhteensä yhtäjaksoisesti, viimeisin 1999 – 2003

VUOSI 1987 – Sirpa Pietikäinen 2. kaudelle (15 981 ääntä), Sirpa sai enemmän ääniä, kuin koko Hämeenlinnassa äänestettiin kokoomusta.

VUOSI 1991 – Sirpa Pietikäinen 3. kausi

Vuosi 1991 oli  ensimmäinen vaalivuosi nykyisenä Hämeen vaalipiirinä. Somero liitettiin edellisestä piiristä Turun seutuun. Heinolan seutu Mikkelin vaalipiiristä liitettiin Hämeeseen sekä Orimattila ja Artjärvi Uudeltamaalta.

VUOSI 1995 – Sirpa Pietikäinen, 4. kausi, varasijalta Jari Koskinen (1. /4)

KOLMEN SUORA LÄHELLÄ 1999

VUOSI 1999 – Sirpa Pietikäinen, 5. ja viimeisin kausi, Jari Koskinen (2. /4), Harri Lintumäki varalle

Vuoden 1999 vaaleissa valittiin Hämeenlinnasta siis Sirpa Pietikäinen. Harri Lintumäki oli hyvin lähellä valintaa, vain 50 ääntä erotti edustajanpaikasta.

Heidän alueellinen kannatuksensa jakaantuu kuitenkin hyvin eri tavoin. Harri saa oikeastaan koko kannatuksensa juuri Hämeenlinnasta eli sen aikaisesta ”ydin-kaupungista” (87 % äänistä). Sirpa saa Hämeenlinnan alueelta vain 43 % ja muilta vaalipiirin alueilta 57 %.  Hämeenlinnasta annetaan yleensä noin 13 000 kokoomusääntä ja Sirpa sai aikaisempina menestysvuosina jopa 16 000 ääntä (1987) eli silloin ei edes kaikki kaupungin äänet olisi tähän riittäneet.

Voisi spekuloida jälkiviisaasti, että jos Harri olisi saanut 1999 valinnasta puuttuvat äänet (50 kpl) ja siitä etua seuraaviin vaaleihin 2003 (oli vielä ehdokkaana, puuttui jo noin 1 000 ääntä valinnasta), niin Hämeenlinnasta tai Hämeenlinnan seudulta liitoskuntineen olisi voinut olla monta kautta peräti kolmekin kansanedustajaa (Sirpa, Jari, Harri) ja ehkä tämä olisi edelleen tuonut lisänostetta seuraaville yrittäjille: Sari Rautio 1. kerta 2007, eläinlääkäri Sara Saari, apul. kj. Juha Isosuo ym. 

Vuonna 1999 valittiin siis myös Hauholta (silloin vielä itsenäinen kunta) kansanedustajaksi Jari Koskinen. Hänet oli valittu varasijalle jo vuonna 1995 ja nousi edustajaksi 1996 Iiro Viinasen siirryttyä Pohjolan pääjohtajaksi. Syyskuussa 2009 Koskinen siirtyi Lontooseen kesken 4. kautensa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtokunnan jäseneksi. Eli tarkasti ottaen vielä vuonna 2009 Hämeenlinnan seudulta oli kansanedustaja.

VAALIT 2003, 2007, 2011, 2015, 2019

– äänivuotoa Hämeenlinnasta Kalle Jokiselle, Timo Heinoselle, Sanni Grahn-Laasoselle

Vuoden 2003 vaaleissa Harri Lintumäki oli vielä ehdokkaana, mutta ei päässyt enää varasijallekaan – toistaiseksi viimeisin yritys. Hämeenlinnasta oli vielä ehdokkaana eläinlääkäri Sara Saari (1 841 ääntä).

Vuonna 2007 valittiin kasvatustieteen maisteri Timo Heinonen Lopelta ensimmäisen kerran (vuonna 2019 valittu jo 4.  kaudelle). Vuonna 2007 valittiin myös ylikonstaapeli Kalle Jokinen Orimattilasta. Kalle oli tullut jo kaudella 2003-07 varasijalta eduskuntaan. Hämeenlinnalaiset alkoivat yhä enemmän äänestää Timoa ja Kallea ja äänestävät edelleen. Vuoden 2019 vaaleissa Timon valinta ratkesi hämeenlinnalaisten äänillä. Lahtelaisten ensikertalainen ehdokas Milla Bruneau (viihdealan tuottaja ja johtaja, kv pj, Lahti) jäi sen vuoksi varasijalle.

Vuonna 2011 valittiin ensimmäisen kerran valtiotieteen maisteri Sanni Grahn-Laasonen Forssasta. Hän on ollut hyvin suosittu Hämeenlinnassa. Viimeisimmissä vaaleissa 2019 Sanni sai Hämeenlinnasta 2 049 ääntä, kolmanneksen äänistään. Valinta olisi ollut varma ilman Hämeenlinnankin ääniä.

Vuoden 2019 vaaleissa Timo Heinonen sai Hämeenlinnasta 1 780 ääntä. Hämeenlinnan oma ehdokas Helena Lehkosta äänestettiin Hämeenlinnassa hiukan enemmän: 1 843 ääntä (yhteensä vaalipiirin alueella 2 054).

HÄMEENLINNAN ÄÄNIHARAVAT

Oheisessa taulukossa ovat eniten ääniä Hämeenlinnan seudulta saaneet ehdokkaat vuodesta 1999 alkaen. Hämeenlinnasta saaduiksi ääniksi on laskettu kaikki myös liitoskuntien alueelta saadut äänet, myös ennen kuntaliitosta (Kalvola, Hauho, Tuulos, Renko, Lammi).

Jos tarkastellaan nimenomaan Hämeenlinnan aluetta liitoskuntineen, Jari Koskinen on menestynein ehdokas (5095, 4242, 3521) ja Sari Rautio (kh pj) (3434) toinen ja tiiviissä tuntumassa Harri Lintumäki (3279). Sirpa Pietikäinen on  vasta neljäs, mutta hän on (aina) parhaiten menestynyt koko vaalipiirin alueella. Esimerkiksi vuoden 1999 vaaleissa hän sai jopa 60 % äänistään muualta kuin Hämeenlinnan alueelta.

”Puhtaasti hämeenlinnalaisena” Hämeenlinnan alueella menestynein on Sari Rautio (kh pj, EK 2011: 3434 ääntä, 2(3), toinen yrityskerta kolmesta); tuntumassa Harri Lintumäki (1999: 3279 ääntä, 1(2), ensimmäinen yrityskerta kahdesta. Toki tarkastelusta puuttuu Sirpa Pietikäisen paikalliset äänet vaaleista ENNEN vuotta 1999.

Heinonen ja Grahn-Laasonen ovat saaneet aina 30 % – 40 % äänistään Hämeenlinnan alueelta.

MIKÄ RATKAISEE?

Yleisesti paikkakunnat haluavat juuri oman ehdokkaansa eduskuntaan. Varsinkin pienemmille paikkakunnille se on tavoiteltu saavutus, isommat saavat ehdokkaansa muutenkin.

Tutkituimpia asioita lienee kumpi ratkaisee äänestyspäätöksen: puolue vai henkilö. Vähemmän on selvitetty sitä, että kuinka paljon ratkaisee paikkakunta ja moni muu asia.

Hämeenlinnalaiset kokoomuslaiset näyttävät arvostavan poliittista kokemusta enemmän kuin varsinaista KANSANedustamista tai työn tekemistä, ammattia tai yrittäjyyttä. Puolet hämeenlinnalaisten kokoomusäänistä on mennyt varsinkin vaaleissa 2015, 2019 ryhmyri Kallelle, ministeri Sannille ja jo edustajakonkari Timolle. 

lähteinä Tilastokeskuksen ja Oikeusministeriön tilastot sekä lehtien nettiversiot, RH 09.06.2019

03.04.2019

Nuoret hakeutuvat aina vain myöhemmin opiskelemaan tai pääsevät enemmän tai vähemmän haluamaansa paikkaan. Yksi syy voi olla se, että halutaan vain se ykkösvaihtoehto ja sitä haetaan muutama kerta.

Eikös se ole perusviesti nuorille: pitää yrittää ja pyrkiä kovasti omalta tuntuvaan päämäärään, no tässä on senkin neuvon tulos.

Entä työmarkkinat:

Yritysten ja organisaatioiden rekrytointi on yleensä suppeaa, vain muutama tutkinto tulee kyseeseen, koska ”näin on ollut tapana”, vaikka toimenkuvasta voisi selvitä monellakin tutkinnolla. On tietenkin lääkäreiden työt ja varmaan monet insinöörien työt, joissa ei auta olla liian laaja-alainen. Itse väitän, että mikä tahansa korkeakoulututkinnon suorittaminen on hyvä osoitus sitkeydestä (tylsätkin toimenkuvat), ahkeruudesta(katoava luonnonvara) ja päättäväisyydestä (johtaa itseään, osaa muitakin). Nuoret ovat kuitenkin tärinässä ja haluavat vain varmaa ja suppeaa valintaa, onko pakko olla näin? Lisäksi on halu pelata täysin varman päälle, ehkä sama asenne rajoittaa nuorilla lastenkin hankintaa.

Esimerkiksi kuntien taloutta näyttävät ymmärtävän parhaiten valtiotieteellisen tutkinnon suorittaneet. Isompia yrityksiä johtavat parhaiten vain ekonomit, insinöörit ja joskus juristit. Tietysti käytännön tutkinnot ovat melko rajattuja ja laissakin monia vaatimuksia niistä. Silti pitäisi ajatella laaja-alaisesti joka tutkinnon käyttökelpoisuutta, ihmisen tyypistähän soveltuvuus on enemmänkin kiinni.

Ollilan Jorma on lähinnä fysiikkaan kallellaan olevan DI-tutkinnon suorittanut eli ei ihan perinteinden johtajatutkinto. Johtipa Nokiaa menestyksellä (aikansa) ja sanoi itse, että kun ymmärtää numerot, ymmärtää muunkin. Eikös käytännössä kaikessa hallintotyössä ja muussakin raha ja numerot ole keskiössä – niin, ei ihminen enää.

Työuran pidentäminen:

Se on yksi taikakonsti kestävyysvajeen ja muun ratkaisuun. Entä nuorten lisäksi toinen pää: eikös aina iäkkäämmästä päästä aina potkaista pellolle ja ikääntyneen uuden työpaikan haku on aika toivotonta.

Siis työnantajat ovat paljon vartijana sekä nuorten että vanhojen työuran pidentäjänä, mutta työnantajat ilmeisesti tekevät mielellään kuten on aina ennenkin tehty.

Toimivatko ensikertalaiskiintiöt huonosti?

04.04.2019

”…palkalla on vaikea houkutella, jos työn tekemisen edellytykset ovat pielessä. Nuoret lääkärit kaipaavat koulutusta ja tukea.” , Nuorten Lääkärien Yhdistyksen helsinkiläinen puheenjohtaja Sara Launio sanoo.

Työnantajan asenteet – työllistymisen este?

Lääkärien ammattikunta on tietenkin kysyttyä, mutta valmistuvat nuoret lääkärit arvostavat itseään ja eivät mielellään menisi aina terveyskeskuksiin yleislääkäriksi kuin alkuun.

”Yleislääkärin työ on lääkärintyön ydintä, joka on monipuolisuudessaan edelleen monille nuorille kiinnostava ja haluttu työ.”, pj. Launio.

Kyse ei ole rahasta, vaan siitä, että työnantajakaan ei arvosta terveyskeskusta eikä osaa ottaa vastaan vastavalmistuvaa ja tarjota pakollisen 9 kuukauden harjoittelun aikana ohjausta.

Lääkäri otetaan kasvottomana resurssina ja käytetään nopeasti määräaika ja taas vaihdetaan. Tässä on varmaankin selityksenä kiire
ja resurssipula (rahasta) ja sitten taas on jatkuva resurssipula – lääkäreistä.

Mikä on tärkeää?

Ilmeisesti tässäkin on takana kunnallishallinnon yleinen osaamattomuus ja huolimattomuus – ja sitten taas varmaan seuraavat vuodet jauhetaan jotain SOTE:a sadoilla miljoonilla eri kokouksissa. Siihen riittää aikaa ja henkilöitä ja rahaa, sen sijaan, että hoidettaisiin nykysysteemi kuntoon.

Perustyöntekijöiden olosuhteet

Terveyskeskuslääkärit haluavat muuta kuin suurta palkkaa

31.01.2019

EDUSKUNTAVAALIT 2019 HÄMEENLINNALAISTEN KANNALTA

Kuten edelläolevassa jutussa todettiin, hämeenlinnalaisen ehdokkaan kannattaa muistaa Janakkalaisia ja Hattulalaisia. .. ja Lahtea ja Riihimäkeä. Voisiko Forssalaisille meneviä ääniä rajoittaa, siis jos halutaan aito ”Hämeen ehdokas” eduskuntaan.

Vielä kertauksena: vuonna 2015 Hämeenlinnalaiset ehdokkaat onnistuivat aika hyvin, vaikka joka puolueessa ei ”omia” äänestettykään, Hämeenlinnan omia ääniä oli 20 000 ja saman verran saatiin muilta paikkakunnilta.

Tarkemmin kärkiehdokkaat:

Pyörein luvuin Ranne, Kiemunki, Soukola, Rautio, Kaunisto, Ikkala olisivat tarvinneet 2 000 ääntä lisää paikkaan, Filatovhan tuli valituksi, Ranne varalle. Lähtökohta edustajanpaikkaan Hämeessä on noin 5 0000 ääntä.

Oikeusministeriö tulospalvelu

01.12.2018

Nämä kissat syövät kupeista, eivät metsästä, eikä niitä veroteta

KISSAT VEROLLE PÄTEVYYDEN MUKAAN KUNTAVEROTUKSESSA
… ennen oli päteviä kissoja ja emäntiä ja isäntiä, kaikki verolle

KISSAT VEROLLE – NAVETTAKISSAN TYÖ

Perinteisesssä maatalousyhteisössä kissat tekivät hyödyllistä työtä ja olivat väliajat uunin pankolla lämmittelemässä. Nyt ne kehräävät meille ihan muuten vain tunnelmaa.

Niinpä verottajakin tai ainakin verotohtori tuossa 1960-luvulla pohtii, että kissojen tekemä hyöty olisi laitettavissa verolle maataloudessa. Tämä ei ole mitenkään outoa sen ajan verotustavoissa, vaikka nyt se meistä näyttää saivartelulta.

OMAN TYÖN ARVO VEROLLLE

Maataloutta verotettiin 1960-luvulle asti tilan pinta-alojen (metsä/pelto/niitty) ja niiden laadun mukaan; itse tuloilla ja menoilla ei ollut merkitystä, paitsi, jos oli jotain lisätuloa kuten puutarhan pito ja tuotteiden myynti, hevosjalostus ym. Joka tila oli taulukoitu ja arvioitu paikallisten viranomaisten tutkimana ja valtiovarainministeriön (VM) vahvistamana.

Jos isäntä teki itse työtä omistamallaan tilalla, niin siitä laitettiin oman työn vero. Vaikka kartanonherra ei välttämättä saappaat savessa kävellytkään, hänen johtotyö katsottiin kuitenkin verotettavaksi. Emännänkin työ laitettiin verolle, mutta vähempiarvoisena (tietenkin sen ajan näkökulma).

TUOTTAVUUS IHMISILLÄ, KISSOILLA JA KOIRILLA

Olikohan vielä niin, että jos oli oikein alalle koulutettu isäntä/emäntä (agrologi-agronomi), niin siitä omasta työstä verotettiin vielä enemmän, maataloustyön tuottavuus kun lisääntyi siinä tilalla.
1)

Koiravero on ollut myös kunnallisessa verotuksessa. Sitä maksoi periaatteessa jokainen koira ja siitä oli oma lakinsa (viimeisin laki 590/1979, kumottu 15.6.2018).´Juuri viime vuonna (2017) vasta oli viimeinen vuosi, kun Helsinki ja Tampere verottivat koirista. Muut kunnat ja kaupungit oliva jo siitä luopuneet. Enää ei (2018) mikään kunta ei verota koirista.

Verottaja pohti toisaalta, että olisiko maataloudessa olevan vahtikoiran (paimenkoira) työ arvokasta ja kuinka kauan vahtikoiraksi katsottavan on oltava ulkona päivästä ”töissään”. Vahtikoira olisi kai voitu vapauttaa koiraverosta tai ainakin sen osto olisi vähennyskelpoista ja kai ruokintakulutkin.

HENKILÖKOHTAISTA, KISSAT JA KOIRATKIN TUNNETTIIN

Ennen kunnallisverotus tapahtui paikallisessa lautakunnassa ja paikalliset olosuhteet tunnettiin
ja pieniäkin veroasioita oli siis aikaa pohtia. Niinpä verolautakunnassa (taksoituslautakunta)
istuva saattoi sanoa maataloutta harjoittavalle naapurilleen:

”Olen teillä käydessäni nähnyt usein kissanne
kantavan isoja hiirisaaliita,
sen työstä pitäisi verottaa. Lisäksi se näyttää
niin pätevältä, että taidan taksoittaa sitä vähän yläkanttiin.

Sitten teidän koira näyttää lojuvan suurimman osan aikaa
sisällä, eikä se näy ainakaan minun tulosta
koskaan ilmoittavan mitään. Epäilen, että se ei
vapaudukoiraverosta, ei se mitään vahdi.”

***************

kirja: Lassi Kilpi, 1968, Kiinteistöverotus, s. 29:
”Varsinkin kissojen pitäminen tosin usein
johtuu siitä, että ne pyydystävät rottia
ja hiiriä. Tästä huolimatta en kuitenkaan
pitäisi niitä sellaisina kotieläiminä, joiden
osto ja myynti otettaisiin huomioon maatalouden
tuloa laskettaessa. Toisellekin kannalle
voidaan perustellusti asettua, jos näytetään, että
kissat todella palvelevat maataloutta.”
*******
1) kirja: Rieti Itkonen, 1931, Kunnallisverotus selitettynä s. 53;
Asetus maalaiskuntien kunnallishallinnosta 15.12.1898. luku 6, 82 § 3 mom;
laki kunnallisverotuksesta, oli käytössä vuoteen 1973 saakka.