Turun tautia on aina ollut

Turku, kevättaivas 2017

Turku, 16_03_2017, se keväisen taivaan sinisyys

TURUN TAUTI

Kävin Turussa 16. 03.2017 katsomassa kuinka siellä kevät edistyy. Menomatkalla näin yhdellä pellolla joutsenia. Hienoa, ne ovat tulleet taas. Näin myös jonkin pienemmän puron, jossa oli vielä aikamoisia jäälohkareita rannoilla. Aurajoesta olivat jäät jo lähteneet täysin.

EI UUTTA, AINA ON OLLUT ISOJA HANKKEITA

Mennään kuitenkin politiikan puolelle, tai ainakin sinne päin. Nuorena opiskelijana pääsin heti kuvioihin mukaan. Asuin Turun ylioppilaskyläsäätiön (TYS) asunnossa, useissakin aikojen kuluessa. Asuntosäätiö rahoitti silloista hotellihanketta (osuus kai jotain 30 %) CCT , Congress Center Turku, juu, nimikin oli aika mahtipontinen. Kustannusarvio myös oli suuri.

Ajatus oli, että hotellihanke tuottaisi tuloja ja jopa vaikuttaisi siihen, että opiskelijoiden maksamat vuokrat halpenisivat. Saattoi olla myös tarjoilla jonkinlaisia alennuksia hotellin ravintoloiden ruoka-annoksista. Jossain vaiheessa tuli myös nuorelle bilettäjälle erinomainen etu: yökerhoon pääsi jonossa ohi muiden kaupunkilaisten. Jonon ohittelua ei vain aina ollut kovin terveellistä tehdä yksin, mieluummin pienellä porukalla.

Sitä en muista, että oliko Turun kaupunki suoraan heti mukana hankkeessa, ehkä 5-10 %:n osuudella, mutta sitten, kun ”homma lähti lapasesta” kaupunkia pyydettiin apuun ja jotain apua kai annettiinkin.

MITEN KÄVI

Tyypillisesti kustannusarvio ylitettiin ja koko hanke oli kai jo valtakunnan mediankin hampaissa alusta alkaen johtuen sen suuruudesta. Hotelli saatiin kuitenkin rakennettua ja se lähti toimimaan; ainakin ravintoloiden taso oli ylimitoitettu. Huippuhienoon tähtipaikkaan ei rittänyt asiakkaita alun alkaenkaan ja muut ravintolat toimivat kai ehkä kohtuudella. Hotellin käyttöasteesta en tiedä.

Prosessi oli pitkä, en muista muuta kuin, että asiasta käytiin kiivasta keskustelua poliittisisssa opiskelijapiireissä ja siis valtakunnan päälehti oli tarkkana ja uutisoi sunnuntainumerossa koko sivun juttuja. Se oli paikallinen sanonta, että (tosi)asiat pitää lukea pääkaupungin lehdestä.

Niin se lopputulos oli, että opiskelijoiden vuokrat nousivat ehkä noin 20-30 prosenttia, pöly laskeutui pikkuhiljaa ja itse toiminta jotenkin lähti alkuun. Hienoin ravintola muuttui ravintolakoulun ravintolaksi, sitten siistiksi pubiksi ja jokin sellainen se lienee edelleen. Yökerho muuttui pikkuhiljaa Peltimiespubiksi (persoonallinen yhden miehen yritys). Nykyään se on Caribia-kylpylähotellin yhteydessä oleva hampurilaispaikka. Kylpylähotellilla on Onnibussien pysäkki, se on uusin palvelu. Toiminta kyllä jatkuu suurinpiirtein, mutta omistajat ja pyörittäjät ovat vaihtuneet moneen kertaan.

MITÄ OPIMME

Ehkä haluan sanoa, että en ihmettele, että silloin tällöin sattuu ylmitoitettuja hankkeita, jotka syystä tai toisesta arvioidaan liian optimistiseksi aikatauluja myöten. Sitten jokin menee pieleen ja alkaa syyllisten etsintä, yletön julkisuus ja asiat lähtevät tavallisen ihmisen maailmasta politiikkaan, liiketalouteen ja monimutkaiseen juridiikkaan. Siis asiat ja uutisointi menevät liian monimutkaisiksi. Toisaalta on aina jokin ryhmittymä, joka vetää mutkat suoriksi ja rasvaa hirttoköyttä jollekin. Nykyään SOME on kuin taivaanlahja tälle toiminnalle. Ennen täytyi sentää painaa ja monistaa ”lentolehtiset” ja vielä jakaa ne,

Kuitenkin pöly aina lopulta laskeutuu, joku osapuoli voi kärsiä, ketään ei varsinaisesti rangaista, ainakaan siten kuin kiihkeimmät haluaisivat – ja mitään ei opita.

MINUN URANI JA YHTEISET RAHAT

Siis tuo CCT:n tapaushan ei varsinaisesti ollut politiikkaa, mutta yhteisten rahojen hoidosta siinä oli kysymys. Ainakin minun ajatusmaailmaani on jo siitä lähtien tullut tietty varovaisuus, jos joskus pääsen päättämään isoista hankkeista. Samoin yhteisistä rahoista on kyse, kun valtiolta saadaan tukia.  Joissakin oppilaitoksissa on ensinnäkin ylimitoitettu hankkeita ja se on jäänyt huomioimatta, että valtio on aina niskan päällä ja se lopulta päättää, miten sen rahoja käytetään. Surullisin tapaus on se Jalasjärven kymmenien miljoonien tapaus, Adulta, jokin kristillinen opisto Itä-Suomessa ja niitä riittää,

TURKU MUUTEN

Tämä tapaus ei mitenkään vaikuttanut suhteeseeni Turkuun, ehkä päinvastoin teki sen omalla tavallaan mielenkiintoiseksi.

Turku on aina nuoruuden kaupunki ja sen viehätys ei katoa. Suomen kaupungeista se on vanhin ja jokilaivaravintolat ovat kulttuuria nekin, Ruisrock on omanlaisensa. Maanalainen museo Aboa Vetus & Ars Nova tekevät oikeastaan kateelliseksi, mutta kyllä Hämeen linna on aina linna, ollut vartiossa jo vuosisatoja.

TURUN TAUTI

Niin se Turun tauti on oikeastaan termi sille rakentamiseen liittyvälle toiminnalle, joka oli vallalla Turussa ja muualla 1970-80-luvulla. Rakennusoikeutta jaettiin, kun naapurikin sai ja arvorakennuksia tuhottiin. Tästä olen kirjoitellut enemmänkin:

Turun tauti ja ympäristöoikeus

Toisaalta Turun tauti liittyy kai käsitteeseen aluerakentaminen, joka tarkoitti 1950-60 -luvuilla, että kaavat ja rakennusoikeudet tehtiin sen mukaan kuka eniten ”rasvasi” eli antoi lahjuksia. Puhutaan, että rakennusyhtiöt lahjoivat kaikkia puolueita varmuuden vuoksi. Ainakin kaavoitus ja julkiset hankinnat ja muut eivät olleet kovin tiukastti säänneltyjä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 + 9 =